'Isä ... se sattuu' =(
Nimeni on Chris, olen kolme,
silmäni ovat turvoksissa, en näe.
Minun täytyy olla tyhmä, minun täytyy olla paha,
mikä muukaan olisi voinut, tehdä isän niin vihaiseksi?
Toivon että olisin ollut parempi, toivon etten olisi ollut ruma,
sitten ehkä äitini, haluaisi vieläkin halata minua.
En voi tehdä väärin, en pysty puhumaan ollenkaan,
tai muuten olen lukittuna ylhäällä, koko päivän.
Kun olen hereillä, olen aivan yksin,
talo on pimeä, väkeni ei ole kotona.
Kun äiti tulee kotiin, yritän olla mukava,
niin ehkä minä saan vain, yhden selkäsaunan tänä iltana.
Kuulin auton, isä on palannut Charlien baarista.
Kuulen hänen kirouksen, nimeni on sanottu,
painan itseni, seinää vasten.
Yritän piileksiä, hänen pahoilta silmiltään,
olen niin peloissani nyt, alan itkeä.
Hän löytää minut itkemästä, kutsuu minua rumilla sanoilla,
hän sanoo, että on minun vikani, että hän kärsii töissä.
Hän läimäyttää ja lyö minua ja huutaa minulle enemmän,
pääsen vihdoinkin vapaaksi ja juoksen ovelle.
Hän on lukinnut sen jo ja minä alan karjua,
hän ottaa minut kiinni ja heittää minut kovaa päin seinää.
Minä putoan lattialle, luuni melkein murtuneena,
ja minun isäni jatkaa, enemmän huonoja sanoja.
'Olen pahoillani!', minä huudan, mutta se on nyt liian myöhäistä,
hänen kasvonsa on kieroutunut, käsittämättömäksi.
Se kipu ja loukkaantuminen, uudelleen ja uudelleen,
hyvä Jumala, armahda minua! lopeta se, kiltti!
Ja hän viimeinkin lopettaa ja suuntaa ovelle,
sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
loikoillen lattialla.
Nimeni on Chris, olen kolme vuotias,
tänään isäni, murhasi minut.
Minä rukoilen sinun anteeksiantoaisi,
sinun olisi pitänyt olla, yksi sydämetön henkilö,
jos ei vaikuta sinuun, tämä runo.
Jos tämä vaikutti sinuun vähääkään lisää tämä päiväkirjaasi
