IRC-Galleria

Joskus mua vähän harmittaa, kun kaverit ei pyydä minnekään. Oikeastaan sellainen tunne on sillai koulussa, kun... No... Joskus on vaan aika näkymätön olo.

Hitsi kun kaikki mun "hienoimmat" piirustukset, maalaukset tai muut sähellykset on koulussa tai taidekoulussa niin en voi niitä tänne laittaa. Sekin ärsyttää kun ne on niin isoja niin niitä ei voi skannata.

Mistä tiedän ettet paiskaa minua maahan
sanomatta hyvästi?
Tietäen menettäväni
astun silti aina ensimmäisen askeleen
epäröimättä.

Ihana ilma aamulla. Oli mukava sen takia mennä kouluun <--Huomaa sarkasmi.
Ihanasti paistoi aurinko ulkona ja oli tosi kivaa olla englannin tunnilla siellä hyvin hengitettävässä ilmassa ja maailman parhaassa ilmastoinnissa.

Koulun jälkeen päivä jatkui mukavasti. En vaan ole saanut inspiraatiota runoihin, mutta toisaalta;
Kukaan ei koskaan lue päiväkirjaani joten mitä väliä sillä olisi.

Sydämeni lyö tahtia
jonka on oppinut sinulta.

Rakkauteni on kuin joki;
se jatkaa kulkuaan eikä mikään sitä estä.

Rakastan tapaa jolla katsot minua.
Rakastan tapaa jolla tunnemme toisemme.

Istumme kahdestaan aamun kirkkaudessa
ja elämme tässä hetkessä.

Sydämeni lyö tahtia
jonka on oppinut sinulta.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla iha mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta. :))