Olit kerran tippumas sohvalle, tippumas kallion kadulle kovalle.
Allikost ojalle, varjossa kohdalle, pitkin ojan siltaa piuas pohjalle.
Sun piti puskee Epsanjan lomalle. Ikoneit, prosuureit huumesodalle.
Pöhinää, köhinää, perseet olalle. Tuska siirty vaa perintönä pojalle.
Suoraa suihkust sunnuntain vetimee, siirrän divaania, avaan kuivaustelineen.