Istun ja katson sinua.
Mietin,
millaista olisi olla kanssasi,
miksi niin ei aikoinaan käynyt.
Kun sinua vielä kiinnosti,
kun näytit sen avoimesti.
Hymyilit minulle vielä
jokin aika sitten,
mutta nyt se aika on ohi.
Katsot minua vain vahingossa.
Kaikki lipuu hiljalleen ohi,
kuin sitä ei olisi ollutkaan.
Et katso minua edes muistellen,
vaikka silloin sain sinut hymyilemään.
Eikö se ole muistamisen arvoista?