IRC-Galleria

Oli keskiyö, se yö joka valoa syö.
Oli polkuni tumma ja pimeä,
tieni jotain muuta, kuin avoin ja leveä.

Silmäkulmasta sen näin, se käänsi kuononsa minuun päin.
Sen silmissä loisti topaasit tähdet, ja se avasi ne, minun tähden.

"kulje kanssani, jos niin haluat", se kuiskasi,
ja ilmaa hännällä huiskaisi.
Se ohjasi minut halki pimeän illan,
ja sillä matkalla rakensi väliimme sielunsillan.

Oli minun vuoroni puhua, suullani ilmaa halkoa.
"Ei sinun kanssasi pelkoa tarvitse rinnassa kantaa, koko maailmani tahdon sinulle antaa".

Ja siitä hetkestä asti, olen tiennyt mikä on kissan mahti.
Ei enää tarvitse minun epäillä ja etsiä,
kissa kultaviitta harteilla tarjosi minulle pestiä.
Nyt olen hänelle se ainut ja oikea,
palvelija, joka palvoo ja on onnesta soikea.