IRC-Galleria

Jos voisit sanoa minulle vain lauseen ja sen jälkeen, et enää koskaan mitään, minkä sanoisit?

Vastauksesi jälkeen kopio tämä omaan päiväkirjaasi, ja katso mitä muut sinulle sanoisivat.

Pojat, tyttäret juurakkopuusta
Puuttuvan renkaan kylkiluusta
Paras naarata sielunsa suosta
Viisaampi nöyrtyä, viisaampi juosta

Sä oot vetänyt puolees kusipäitä
Menettänyt neitsyytes hotellin vessassa
Itkenyt niiden poikien takia öitä
ja väittäny olevas kunnossa

Sun sydäntäs koristaa monet arvet
ilkeistä sanoista, teoista
Niiden kanssa oot kulkenut jo vuodet
sut on vaikea parantaa haavoistas

Jospa sä löytäisit sen oikeen miehen
joka ihan oikeesti rakastais
Kunpa sä löytäisit sen oikean rakkauden
ehkä se vois sut parantaa arvistas


Kunpa vaan voisit olla onnellinen.

Olimme erilaisia ihmisinä.
Mutta täydensimme toisen pienet,
mutta olemattomat virheet.
Nyt emme kuitenkaan täydennä toisessa enää mitään. Ilman sinua tunnen olevani heikko ja avuton,
sinun kanssasi kaikki oli helpompaa.
Sinä eromme päivänä, itkin,itkin
ja itkin, mikään ei ollut enää helppoa.
Ei mikään.

tää päivä on ollu ikimuistoisin.on tapahtunu kaikkee kauheeta ja sit on puhuttu kavereitten kans henkevii ja sovittu kaikkee.tää päivä ei unohu ikinä kiitos sennin,akin,henkan ja samun.<33

puhuin sulle aina kaikki mut nykyään en tie mitä voin sano mitä en..mut siltil mä välitän susta<3

käsi puristuu nyrkkiin,se aikoo satuttaa/
katse valuu surullisena silmistä lattiaan/
silmät sulkee,puristaa hampaansa yhteen/
paineet luo pelkoa,pienet kädet ristis yhteen/

pelokas ilme vääntyy kyyneleihin pieniin/
yrittää estää itkua,kunnes ensimmäinen vierii/
katse seuraa kun se matkal halkoo ilmaa/
ja kun se kastelee kokolattiamaton pintaan/

mut tietää,ei oo tästä pakoreittii/
jo tutuks käyny nyrkki iskee viattomaan feissiin/
ei anteeks pyyntöi vaan huutoo päälle/
tieto,mikään ei tuu pelastaa saa hukkuun käänteen/

ei ensimmäinen kerta,eikä varmaan viimeinen/
palaa silmis tuli joka ei tuu viileneen/
ennen kaikki samoin ja jatkossa edelleen/
kaikki katsoo päin,mut silti ohi kävelee/


Jatkaa matkaa/
on pakko jaksaa/
mut milloinkaan varjot/
ei jätä mua rauhaan/

Taival painaa/
mut kai vaan raivaan/
mun tien läpi varjojen/
teen maasta taivaan/

Teen maasta taivaan/

rakastaa itseään,mut vihaa peiliä/
taas jälkiä,kelaa unohtunutta eilistä/
peilissä kohtaa oman vetisen katseen/
katsoo syvälle silmiin kunnes luomet raskaat laskee/

vasta nuori,mut jo tarpeeks paljo nähny/
edessä niin korkeel,mut matalalla käyny/
ja mikään ei saa sielusta tahraa puhtaaks/
on kokemukset koettu,mikä niitä muuttas/

mikään ei oo muuttunu,joka päivän jälkeen samaa/
edelleen kulkee katse maas,kivii potkii vanhaan tapaan/
antaa ymmärtää,et Kaikki on hyvin/
mut totuut kertoessaan nyyhkii vailla lämmint sylii/

tarvinu tukee,mut ollu sitä saamatta/
vaan kestäny vaik lääkäreille totuut maalataan/
kaadutaan,loukataan,vahingos hoitoon joudutaan/
on syytä maalata ei rauhallista joulukaan/


pahasti hämillään ku tärinään herää/
olo turvaton ikään ku kaikki katsos perään/
tuntuu ettei missään voi yksin viettää aikaa/
itse valehtelee itselleen,ei turvaa lainkaa/

surma vaivaa,mut onnellinen siitä/
lähetti matkaan faijan,itseänsä siitä kiittää/
katsoo taakse päin,aikaa valkomustaa/
huomaa nyt jälkeenpäin,ilman värei aikaa tuhlaa/

jo aikaki nyt siis elämää muuttaa/
lähtee pois,kääntää selän,takas ei paluuta/
mist löytää kodin,mist rohtoo unohdukseen/
vastas ihminen,joka toi hohtoo kolkutukseen

rima nousussa edelleen,ylitys helppo/
ku ponnistus kevenee/
kaiku pohja syvenee,ei syytä vaipuu enää/
nyt syytä maasta nousta,lopullisesti herää/

Kaikki ohi kävelee!/

Kun samettikäsi hyväilee
vatsani herkkiä kohtia
olen vapaa extaasissa ilman
kimaltavaa kemiaa
kun pehmeät huulet kulkevat
pitkin ihoni raukeita
karvoja
olen vapaa extaasissa sinun
kanssasi

Olen kuullut rumia tarinoita
eläimistä ja ihmisistä
nähnyt kuinka aurinko nousee
lännestä iltaisin
olen uittanut silmiäni
rumuudessa tämän iltapäivän
ja kun kaiken lasken yhteen
toistan ikivanhan lauseen

Uskon rakkauteen

Extaasiin
sinne vie pieni polku halki
villin sademetsän
siellä sataa rakkautta
joskus liikaakin
Extaasiin
sinne vie lämmin iho vasten
toista, liikkumatta
vuosisata vuosisadan jälkeen
tietää sen
Extaasiin, extaasiin

Vaikken koskaan saanut
toteutumaan suurta unelmaa
olen vapaa extaasissa ilman
mammonaa
vaikka minut haudattiin jo
maan kylmiin kahleisiin
olen vapaa extaasissa sinun
kanssasi

Olen nähnyt rumia visiota
eläimistä ja ihmisistä
kuullut kuinka kyrvät
nousevat taivaalle iltaisin
olen uittanut silmiäni
rumuudessa tämän iltapäivän
ja kun kaiken lasken yhteen
toistan ikivanhan lauseen

Uskon rakkauteen

Extaasiin
sinne vie pieni polku halki
villin sademetsän
siellä sataa rakkautta
joskus liikaakin
Extaasiin
sinne vie lämmin iho vasten
toista, liikkumatta
vuosisata vuosisadan jälkeen
tietää sen
Extaasiin, extaasiin

Me tutustuttiin joku pari kolme vuotta sitten,/
mitä tapahtu tai meni pieleen ku nyt itken,/
aggressio nous kattoon, ku välit meni poikki,/
parhaan frendinkaa ja nyt sydän on keskelt poikki,/
miks soitin sulle suuta ja kaikki menee päin puuta,/
katon kuuta iltasin ennenku menen nukkumaan,/
toivon et aika vieris taakse päin,/
pystytkö sitä mulle koskaan lupaamaan?/
et pysty, sen tiedän jo valmiiksi,/
anteeks jos oon ollut sulle vaan harmiksi,/
ollaa oltu liian hyvii ystävii toisillemme,/
et se ei vois päättyy näin, jos vois se ois ihme,/
kiveen onnistuin potkasee jalkani aamulla, /
sillä samalla kadulla, jolla meidän ystävyys mureni,/
kasaan jokasen murusen tuuli kuljetti,/
mietin että mitä ihmettä se oikein tarkotti,/
varmaanki sitä, et joku toista selkään puukotti ja et,/
ne murut pitäis kerätä kokonaiseksi, /
taijusin mitä merkkasit ja merkkaat nytkin,/
en tienny mitä tehdä, joten anteeks pyysin./

Mä pyydän sulta anteeksi, saanko mä sulta anteeksi?/
mä pyydän sulta anteeksi, vai saitko musta tarpeeksi?/
Et voi antaa anteeks, jos et pysty unohtaa,/
kyl tiiän, mutten pysty muutakaa,/
mitä voisin tehdä et saisin ystävyyden takas,/
siihen päivään mistä kaikki lähti,/
takas voisi palata, halata voisimme ja sopia riitamme,/
ei maailma voi kaatua yhteen kinaamme,/
se kaikki lähti must, kyl mä tiiän,/
siks haluun pyytää sulta anteeksi vielä,/

Parin viikon aikana kumpikaan ei puhunu mitään,/
ei hengailtu, niinku normaalisti en ymmärrä sitä,/
sanoinko tosiaan sulle jotain niin pahasti,/
toivottavasti saan joskus vielä sulta anteeksi,/
oon pahoillani niistä rumista sanoista sulle,/
toivottavasti pystyt antaa anteeks joskus mulle,/
en tarkoittanu niitä sanoi oikeesti,/
sun on uskottava mua hei vittu oikeesti,/
mul tais olla vaan niin huono päivä,/
mut toivottavasti ees vähän parempi päivä tänään,/
ei sitä aina vaa kaikki pysty ymmärtämään,/
ilmeisesti et pysty edes sinäkää,/
mäkään en tajuu, et mikä muhun meni,/
ei oo enää selityksii, niinku seli seli,/
vaan oon oikeesti pahoillani, pahoillani,/
enkä saa rauhaa maailmaani, ennen ku saan anteeksi,/
"hei mä haluaisin oikeesti pyytää sulta anteeks,/
mä tiiän et mä oon käyttäyny aika tyhmästi,/
et saanks mä anteeks?"

Me ollaan tunnettu jo pitkän aikaa,/
se ei oo itsestään selvyys vaan siin on jotain taikaa,/
ku ollaan seurusteltu, ja seurusteltu aika kauan,/
ollaan oltu avoimii toisillemme melkein aina,/´
se kannattaa, ku hyvää siit seuraa aina vaan,/
ja jos toisella on raskasta ja vaikeeta,/
niin toisiamme tuetaan ja autetaan,/
painetaan päämme toisiamme vasten ja,/
se sun katsees on niin lämmin ja pehmee,/
et sitä aina katsoisin, enkä muualle kerkeis,/
luottamus suhteellehan on tärkeet,/
sillä tarpeeksi pitkälle jo pääsee,/
iltasin ku istutaan rantsun penkil,/
penkilt katsotaan kirkasta kuuta,/
kuuta katsotaan ja jutellaan lempeist,/
uskon et ollaan yhdessä ikuisesti,/

Kulta rakastan niin vahvasti,/
haluun olla kanssas ikuisesti,/

Se on jotain sellast, mistä puhua mä tahdon,/
sun vuokses voisin perustaa mä vaikka uskonlahkon,/
ei oo pimeitä hetkii, pelkkii ilosii retkii,/
pysyn aina luonas mitä tahansa sä teetki ja,/
istutaan hiljaa kätesi kädessäni,/
tahdon kuulla hengityksessäsi sen lämmön äänessäsi hei,/
illat vaan pimenee, mut meillä valo loistaa,/
eikä kukaan pysty meiltä taikaa viedä pois vaa,/
maailmani on ku pala hyvää henkee,/
jossa kaikille on aikaa ja kaikkee pystyy kerkee,/
huomaamatta aika liikkuu nopeemmin ku enkeli,/
suojaan sua pahalta ja voin vaik uhrata mun henkeni,/
jos vaan pääsen sun kanssa tähtiin asti,/
tää on vaan aarrekartta jossa olet minun rasti,/
kun tiedän että saan mä aina sun kanssa vaan kulkee,/
ya pystyn pimees silmät sulkee,/