IRC-Galleria

- Pimeä laskeutuu ylleni,
istun yksin,
tyhjän huoneen keskellä,
miettien,
mitä tapahtuu minulle?,
elämä,
turhaa vaiko tarppeellista?,
avaan sälekaihtimet,
auringonsäde vetää rajansa huoneeseen,
kun suljen kaihtimet,
joudun taas pimeän syleilyyn,
pimeään jään,
nukahdan,
herään parempana aikana,
onnellisena,
huomen aamulla -

- kävelin katua pitkin,
ilma oli sateinen ja haalea,
samalla kun kävelin niin itkin,
kasvoillani kihara vaalea

kävelin niin pitkälle kuin voin,
liukkaalle kohdalle astuin,
joten kompuroin,
kaaduin märälle ja kastuin

siinä polvillani olin tovin,
samalla kunnolla itkin,
ajatuksiani selvittää yritin kovin,
kyynel virtasi poskea pitkin

hankalaa oli tämä,
sen hetkinen elämä -

- itken,
surun kyyneleet tulevat silmiini,
pian ne putoavat pieninä pisaroina,
valuvat kasvoillani,
pyyhkien kaiken lian mennessään,
jättäen jälkeensä vain oman polkunsa,
pienen uran,
mistä ne ovat kulkeneet,
käteni nousee pyyhkimään kyyneliä pois,
se ei onnistu,
kun edellinen lähtee,
uusi tulee jo tilalle,
sitten kun kyyneleet loppuvat,
jäljelle jää vain punaiset silmät,
märät kasvot,
ja helpottuneempi olo -

- tavallinen synkkä päivä,
taivas on pilvinen ja harmaa,
ilma on kostea ja kylmä,
lämpöä ei näy,
ei aurinkoa,

joku istuu usvan seassa,
hänen henkensä höyryää,
hän säteilee pimeyden keskellä,
antaa lämpöä kylmälle,
tuo valoa yllemme

se näky on taianomainen,
yksi pieni ihminen,
voi tehdä tuon kaiken,
valaista maailman,
tuoda lämmön lähellemme,

jos oikein unelmoit,
aurinko kurkistaa pilvien takaa,
valaisee elämäsi,
tuo elämällesi lämmön ja rakkauden,
elä pelkää unelmaa,
elä pelkää rakastaa,
jos sinä pelkäät,
pilvet peittävät auringon uudelleen -

sinä otit,
sinä jätit,
sydämeni murtui,
ei ollut kivaa,
nyt itken aina,
kunnes vain nukahdan kyyneliini,
sinun jälkesi sydämmessäni,
oli kuin hellä purema,
joka vain paheni,
ja lopulta tulehtui,
siihen ei auta mikään,
sitä et enää voi parantaa suudelmillasi,
hymylläsi,
tai olemuksellasi,
minuun sattui,
mutta siitä et koskaan välittänyt,
lopulta rakkautemme kuoli,
kokonaan...

- sua mää vennaan,
vaikka ikkuisesti,
jos meiät on vaa tarkotettu yhteen,
mulla ei oo kiire mihinkään,
voin oottaa tuluas vaikka kuinka kauan,

sitte ku sut löyän,
hallaan sua oikein kunnolla,
enkä päästä irti ikinä,
jos taas lähtisit pois mun tykyä,

mää en kestäs sitä,
jos joutusin taas olleen yksin,
kyynelleet vuotaa silimistä,
jos iha vaa aattelen sitä,

mutta onneks,
sää oot joskus täsä,
mun vieresä,
sillon sua hallaan,
enkä päästä irti ikinä -

-moni luulee,
että olet vain kuin helmi korussani

menen ulos,
siellä tuulee,
koru irtoaa ranteestani,
tuuli riepottaa sitä,
helmet irtoavat,
lentävät joka paikkaan,
alan etsiä niitä,
löydän vain yhden,
se,
on niistä kaikkein kirkkain,
minulle rakkain,
nyt,
sinä olet kuin helmikoruni,
yksi ja ainoa,
minun helmeni-

-en arvannut niin,
että tämä kaikki johtaisi kyyneliin

ei ole helppoa sulla,
sen näen ja kuulen,
et odota tulevaa riemulla,
niin ainakin luulen

kyllä kaikki ajallaan muuttuu,
odota vain,
pian kaikki helpottuu,
kyllä pärjäät,
koska olet vahva ainavain-