Mia on ollu taas reippaana; se pääsi käymään olkkarissakin kun osasi olla kiltisti kädellä.
Oikeestaan on hyvä, että Mia saa oman kopperonsa, sillä silloin on helpompi kattoa että molemmat saa saman verran ruokaa eikä ne syö toistensa sapuskoja. Poikasia me ei niille hankita eikä Ava ja Mia tuu tapaamaan toisiaan. Ainakaan näillä näkymin.
Oikeesti, tuntuu että se raskas kivi ois nyt pois sydämeltä (mua on ahistanu koko päivän Mian ja Avan tuleva tapaaminen).
Tää on ollu kyllä joku liskopäivä: Täpylle vaihettiin terran alusta (nyt siinä ei oo pyöriä ja terra nousi n. puoli metriä ylemmäs. Avaakin juotettiin, mutta se meni takas nukkuun.