IRC-Galleria

Oon luullu et oon tietäny milt tuntuu kun mua sattuu/
luullu et mun sydän voi suruun pakahtuu/
oon luullu tietäväni miltä tuntuu viha/
kun se valtaa mun sielun ja mun veren ja mun lihan/
oon luullu tietäväni miltä tuntuu suru/
nyt tajuun etten ole tienny mistä puhun/
kun suruu ei tuu näyttään sanat, ei eleet/
oikeen surun näyttää vasta silmäkulmas kyyneleet/
nyt oon kokenut sen surun ja se otti koville niin/
mursi mut täysin, vajosin mä maahan polvilleni/
ei hyvii ajatuksii jotka päähän huolisin/
ekaa kertaa elämäs yks hailee vaikka kuolisin/
nyt oon kokenut sen ärtymyksen ja sen vihan/
tuntu silt kun koko vitun maailma ois mun takapiha/
jossa kaikki vaan kulkee ilman lupii ilman mitään/
tiiä halusinko itkee verta vai vuodattaa sitä/

Oon kokenut niin paljon kaikkii tunteita vahvoja/
ja niin paljon kokenut oon olotiloja pahoja/
etten edes tiennyt niiden olemassaolosta/
ne on vaaninut mua piilost niinku käärme kolostaan/
Oon kokenut niin paljon kaikkii tunteita vahvoja/
ja niin paljon kokenut oon olotiloja pahoja/
etten enää voinu niitä mielest poistaa ihan tost vaan/
en aio tuntee niit ikinä, en enää koskaan/

Mä luulin ettet välitä ja jos et välitä/
niin kaikki meidän välilt tulee vähitellen häviään/
ne tunteet on aitoja joten tiedän mistä puhun/
et voi koskaan ymmärtää miten ne vaikuttivat muhun/
niit ei voi ees ilmaista, ei sanoin kertoa/
ei oo vertauskuvii kun ei mikään vedä vertoa/
en oo ees ihminen sielt heikoimmasta päästä/
mut oon kohdannu voittajani, toivon että sen näät sä/
sä oot mulle tärkee, sä tuot sisällön mun elämään/
ja sitä kautta sä oot ainoo joka pystyy mut selättään/
sä tiedät et oon muuttunu, syntynyt uudestaan/
ja nyt mä palvon maata sun jalkojes juuressa/
ja toivon et se oikeuttaa mut yhteen pieneen pyyntöön/
vaikkei meist kumpikaan oo syyllinen, saatikka syytön/
vaan ei oo pelkii huonoi tunteit tullen ja mennen/
mä myös rakastan nyt vahvemmin kun ikinä ennen/

Oon kokenut niin paljon kaikkii tunteita vahvoja/
ja niin paljon kokenut oon olotiloja pahoja/
etten edes tiennyt niiden olemassaolosta/
ne on vaaninut mua piilost niinku käärme kolostaan/
Oon kokenut niin paljon kaikkii tunteita vahvoja/
ja niin paljon kokenut oon olotiloja pahoja/
etten enää voinu niitä mielest poistaa ihan tost vaan/
en aio tuntee niit ikinä, en enää koskaan/

Joten mihin on tultu, mihin on päädytty/
mitä on koettu, miltä on säästytty/
on tultu siihen pisteeseen, siihen risteykseen/
jossa voidaan kumpikin valita itsekseen/
mitä asetetaan tälle puhtaalle pöydälle/
miltä siltä etsimme, ja mitä löydämme/
voin sanoo et oon tullu tästä vahvemmaksi/
mut en kestä jos tää vielä menee tästä pahemmaksi/

Oon kokenut niin paljon kaikkii tunteita vahvoja/
ja niin paljon kokenut oon olotiloja pahoja/
etten edes tiennyt niiden olemassaolosta/
ne on vaaninut mua piilost niinku käärme kolostaan/
Oon kokenut niin paljon kaikkii tunteita vahvoja/
ja niin paljon kokenut oon olotiloja pahoja/
etten enää voinu niitä mielest poistaa ihan tost vaan/
en aio tuntee niit ikinä, en enää koskaan/