Scar ilmaantui Simban vierelle. "Mitä sinä olet tehnyt?" se kyryi ankarasti. "Isä yritti pelastaa minut!" pentu nyyhkytti.
"Ilman sinua isäsi eläisi yhä!" Scar kähisi. "Juokse tiehesi, Simba, äläkä enää koskaan palaa!"
Simba lähti juoksemaan surullisena ja epätoivoissaan. Se ei nähnyt, että hyeenat liittyivät Scarin seuraan eikä kuullut setänsä käskevän niitä surmaamaan Leijonakuninkaan perillisen.
Hyeenat saivat Simbann kiinni kanjjonin reunalla. Pennulla oli vain yksi pakottie. Se hyppäsi reunan yli orjantappurapensaikkoon.
Hyeenat eivät uskaltaneet seurata Simbaa vaan jäivät reunalle irvistelemään kiukkuisena. "Jos ikinä yrität tulla takaisin, sinun käy huonosti!" ne ulvoivat Simban perään.
Orjantappuroiden haavoittama Simba jatkoi nääntyneenä pakoaan Afrikan kuivalla aavikolla. Yläpuolella leijailivat korppikotkat polttavassa keskipäivän auringossa odottaen saalistaan. Viimein Simba ei jaksanut enää vaan vaipui maahan ja pyörtyi.
Kun se taas avasi silmänsä, kuumana helottava aurinko ja korppikotkat olivat poiss. Sen sijaan se näki vieressään kaksi outoa eläintä: mangustin ja pahkasian.
"Oletko kunnossa, kaveri?" kysyi mangusti. "Sinä melkein kuolit", sanoi pahkasika. "Me pelastimme sinut."
"Kiitos", Simba sopersi. Se nousi horjuville jaloilleen ja yritti jatkaa matkaa.