Sitten Simba näki Scarin kiipeävän Jylhäkallion huippua kohti. Nyt Simba vuorostaan ahdisti Scarin kielekkeen reunalle. "Simba, sinä et ymmärrä!" Scar uikutti. "En minä surmannut isääsi. Hyeenat sen tekivät. Ne ovat meidän vihollisiamme. Kun nyt olet palannut, voimme voittaa ne yhdessä!"
"Lähde tiehesi, Scar", Simba sanoi niin kuin Scar oli sanonut aikanaan sille. "Lähde, äläkä koskaan enää palaa."
Scar oli lähtevinään mutta kääntyikin ja hyökkäsi Simban kimppuun. Simba puolustautui ja lennätti Scarin alas kalliolta. Pian kanjonista kuului nälkäisten hyeenoiden rähinää. Scar oli kohdannut tiensä pään niiden hampaissa.
Alkoi sataa rankasti, mutta Simba seisoi yhä Jylhäkallion huipulla. Viimein pilviverho repesi ja raosta näkyi öinen tähtitaivas. Simba karjui riemuissaan, ja kaikki, jotka sen kuulivat, tulivat iloisiksi.
Viisaan ja rohkean kuninkaan hallitessa Jylhämaa alkoi taas kukoistaa. Laumat palasivat savannille, ja ruokaa riitti kaikille.
Pian eläimet juhlivat taas pikku prinssin syntymää. Rafiki kohotti Simban ja Nalan pennun Jylhäkallion huipulla kaikkien näkyville.
Kun aamun valo kosketti Jylhämaata, Simba muisti isänsä sanat: "Hallitsijat vaihtuvat niin kuin aurinko nousee ja laskee. Eräänä päivänä aurinko laskee minun aikani ylle ja sinusta tulee kuningas."
Kerran Simba sanoisi nuo sanat omalle pojalleen. Niin elämä jatkuisi.
Näin päättyi tarina Leijonakuninkaasta