Kun miettii koko elämää, 0-2v ihmeteltiin vaan koko maailmaa, 3-6v leikittiin kotia, barbeilla ja ties millä, 7-10v, " no okei ne on kavereita, niiden kanssa "leikitään" ja kerrotaan hupsummaitkin salaisuudet "arvaa mitä toi perttu on kyl söpö", 11-12v "no niin sä oot mun paraskaveri ja se siinä",14-.... kavereista tuli perheenjäseniä, jolle kerrottaan kaikki maan ja
taivaan välillä, johon luotetaan 100%, "kaverista" tuli ystäviä ja
bestiksiä, niistä tuli koko maailma, niistä koostuu mun koko pieni
maailma. Vaik mä muutankin Hämeenlinnaan, tuun siltikin takasin joka toinen viikonloppu. Musta tuntuu kauheelta jättää isi tänne yksin, voisinpa ottaa kaikki mukaan. En unohda teitä koskaan, en edes nanosekunniksi. Ette oo vaan pelkästään mun mielessä, vaan teillä on aina paikka mun sydämessä. Kun katon jonkun teistä kuvia, mun silmät kastuu, mun pitää pidätettä kaikin voimin itkua, mutta välillä se ikävä antaa periks ja itken itkemistä. Vittu, mä varmaan kuolen ikävää, kun en vielä oo, oonhan laitoksessa jossain mettikössä, mutta sen piti olla vaan väliaikanen paikka, ja koti aina täällä, mut nyt sekin vaihdetaan, mun ei anneta palata takaisin kotiin, vaikka haluaisin, kaikki alkaa alusta, paitsi ystävät, jotka mulle on rakentaneet tän maailman. I love you<3
4ever<333