Olin sun frendi, yhes vaihees olit koko mun elämä♥. Nytte mä vaa inhoon sua. Ku nytte ajattelee ni mit vittuu mä sus näin, mit vittuu ajattelin. Luulin et pystyin kertoo sulle kaiken, luulin et pystyin luottaa suhu.. mut sä menit kertoo kaiken sun frendeille. Mihi se luottamus sillo jäi? Luulin et olit iha vitun hyvii frendej mut ei , et oo. Puhut kaikist vaa paskaa ku ne ei oo lähistöl, myös sun parhaist kavereist. Oot saatana kaksnaamane paska. Elämä ois vitun erillaist jos sua ei olis. Elämä ois täydellist. En tajuu miks sun ens piti syntyy.. sust on vaa ongelmii. Ja ku yrität korjaa muitte ongelmii ni pahennat vaa niit. Ku sulle yrittää puhuu, tai syyttää asioist mit oot tehny ni keksit ain kaikkee tekosyit. On iha vitun paljo enemmä asioit jotka haluisin kertoo mut niit on nii paljo ettei jaksa niit kaikkii kirjottaa. Oon jo kaua halunnu tulla huutaa sulle päi naamaa et oot vitun kaksnaamane paska mut ei mun kannata. Jos et ite tajuu ongelmiis ni ei kannata tuhlata energiaa suhu. Oisin kiitolline jos sä tajuisit ite painuu vittuu, kaikki inhoo sua.. kukaa ei sua tänne kaipaa.
R.I.P our frienship