En tiedä, onko se väärin, kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan, sillä niin olis käynyt, jos oisin jäänyt eiliseen kii. Joku mua piteli siinä, se oli niin kamalan vahva, eikä se halunnut päästää irti. Melkein kuin lihaa ja verta, suurempi vuoria, merta, se sellaiseksi kasvoi mun päässä. En odota yllätystä, en pidätä hengitystä. Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin, mun pakoni loppuun juostu on !