Väsyttää. Oli hyvä hyväisä hyvin viikonloppu kotipuolessa. Tostai-iltana näin T:tä pitkästä aikaa - siitä sen enempää.
Väsymys on enemmän kuin unen tarvetta. tämä väsymys siis. Jaksan tuskin innostua mistään, olen lattea ja tsemppasin itseäni tänään sängyssä neljäkymmentäviisi minuuttia ennen kuin jaksoin nousta ylös ja mennä suihkuun. Ruoka oli hyvää mutta ei maistunut sille. söin silti.
J vastasi illalla viestiin. hymyilin unesta väsyneenä sisäänpäin. En tänään mennyt A:n kanssa syömään, mikä on epänormaalia. en tiedä reagoinko johonkin vai oliko kiinni päivästä ja mielialasta, vai siitä ettei kaikille A:n seurassa istuneille olisi riittänyt purkkaa. en joka tapauksessa mennyt, eikä A kysynyt miksi.
T hämmästeli avoimuuttani torstaina. no, minä nyt olen tällainen. mutta nurin kurista on se, ettei monikaan tiedä mitä minulle tällä hetkellä kuuluu. en ehkä tiedä itsekään. rehellisesti sanottuna en ole varma kuka tietää.
Minulla on edelleen pieni halauksen puutteesta johtuva yksinäisyys. On hiljaisuus. On... jossakin keskellä kaikkea näkymätöntä.