IRC-Galleria

minä kuulemma huudan

voi kamala kun stressaa täydestä kalenterista mutta hupsista keikkaa stressaa ihan turhaan koko viikon kun ei olekaan menoa yliopiston lisäksi ennen kuin tänään.

...huomatkaa mikä marttyyrisävy. "totisesti totisesti, he ovat jo palkkansa saaneet." - tästä ei tuu kiitosta isolta iskältä. mutta menen silti. vaikka selitellen.

Kävin tänään alueuutisten kuvauksissa YTHS:llä, tulee purkista kymmentä vaille kuusi tänään ellei mitään mullistavaa satu. Tämä ilta on vielä vähän hämäränpeitossa, saisin luultavasti kyydinkin illaksi mutten tiedä miten myöhään haluan valvoa niitten selkkareitten kanssa, kun tietokonekin päätti että nyt jumitetaan oikein kunnolla! Sille tuli siitä varmaan yhtä hyvä mieli kuin Linnunradan käsikirja Liftareille trilogian viidennen osan robotille jonka logiikkapiireihin Ford lisäsi johdonpätkän saadakseen robotin tyytyväiseksi.
"Kaikki on niin suurenmoista että voisin tikahtua. Vanha johto oli tietystikin myös aivan tajuttoman mahtava, vaikka en ole varma ajattelinko niin siihen aikaan."
"Se oli ennen kuin päähäsi tungettiin pieni johdonpätkä."
"Tosi on. Ja kuinka ihastuttavan tosi. Kuinka ihastuttavan, kuohuttavan, pakahduttavan tosi. Kuinka kerrassaan haltioittavan oikea havainto."
- sellaisia ovat koneet.

En ole väsynyt mutta tänään.. ei huvita mennä. Huomisaamuna kun pitää herätä aikaisin, ja vieläkin aikaisemmin ellei joku ole halukas heittämään minua aamulla tavaroiden kanssa yliopistolle. Tietysti jos menisin vielä vieläkin aikaista aikaisemmin, ehtisin etsiä määrätyt tiedot huomenna valmistettavan reseptin aineista. Yhteensopimattomuudet, liukoisuudet, valmistusohjeet, turvallisuusmääräykset... Joskaan en ole lainkaan varma olisivatko yliopiston ovet edes auki...

ja sitten otsikon pariin

hyvä päivä ja paljon hymyjä
sisällä
vähän ulkonakin

..innostuin ajatuksesta jos Raita muuttaisi tähän miun kaveriksi. saas nähdä mitä Jumala on suunnitellu.

katselin tänään asuntoja.

S sitten tuli. Tykkään - aikaa on vielä kaksi päivää.
2 tenttiä uusinnassa.
Käytiin keilaamassa. Oli kiva.

Ei kai muuta mainitsemisen arvoista.
Kai.

A pyysi tänään anteeksi
Hetken verran oltiin
sydämet lähekkäin
ja aavistuksen
verran
auki

- tähän päivään mahtui leuntomateriaaleihin piirtelyä (panda, lentävä kanelisokeripulla, risti jossa luki inri ja jonka A piirsi ja sai minut hymyilemään), ajatuksia ajatuksia ajatuksia, laulelua. A laulaa ja tykkään siitä. Vaikka se pelleileekin.

Tulinkin suoraan keskustaan ja kävin lainaamassa kirjastosta hyvän pinon cd:itä. Katselin kävellessäni taivaalle - vaikka hetken olin melkein kyyneliä ja väsymystä, olen ollut naurua ja hyvää tasapainoistumista rististä lähtien. Menin ostamaan toista lippua semmareitten konserttiin, mutta unohdin paikannumeroni. Soitellaan. Reetu ja Tuija lainasivat auliisti suihkuaan - kiitos.

Jätin haalarikastajaiset väliin, tänä iltana on rok ja Agapen harkat.
Ja huomenna tulee Sanna. Se on hyvä, sillä olen lujan ja lämpimän, aidosti välittävän halauksen puutteessa. Ja rakastan tätä kaikkea - sykkeessä soi hiljainen kiitos.

tuli ikävä kotia
lukioaikoja
metsäkävelyjä s:n kanssa
ja j:n kainaloa.

haikea ikävä.



---

Lisäksi epäilin, ettei ehkä löydy sellaista ihmistä joka löytäisi sen perhosen sisältäni.
Paitsi tietenkin eräs kaunis satuolento, joka kulkee kaisan nimi yllään.

tänään on keskiviikko.