IRC-Galleria

Teist ei puoletkaa oikeesti tiiä
Ku masennus ottaa vallan ei sille mikää riitä
Se koittaa alistaa, pää sisällä valittaa
Se saalistaa mä tarvin olkapäille haarniskaa

Sä saat niskaa paskaa, se silmäsi haalistaa
Kyynel valuu vaivihkaa, yksinään vain splittaan
Se kipu on menny pois, mut arvet pysyy sisällä
Masennus vuodet oli mulle rankimpii ikinä

Miten mä selvisin siitä, en tajuu itekkää
Tunsin pahaa, jouduin yksin pimees itkemää
Mut mä kestin sen, se teki musta miehen
Masennuksen polun sain jätettyy viereen

En koskaa pyytäny apuu, en mä vaa ymmärtäny
Se masennus jutteli mulle niin pirun kylmään sävyy
Et oikeen paleli, se mua pelotti
Mua pelotti niin paljon et pian se mut telotti

Siihen tarvi henkistä voimaa, miten kävin sen läpi
Luotin ihmisiin mut katoinki vaa käsien läpi
Noin vuosi taaksepäi, mun elämä oli loppua
Olin yksin ja ryyppäsin en millää saanu lohtua

Mua ahisti ajatus et saisin onnellisuutta
Koska ne pari vuotta oli mulle täyttä kurjuutta
Mun on pakko purkaa tää vielä kerran pihalle
Nykyää oon onnellinen, elämä on mulle ihanne

En nähny mitää, en tuntenu mitää
Mua vitutti hymyillä tai nähdä sitä
Olin katkera koska muut sai olla onnellisii
Miksi mä kävin sen läpi, onneks sain sen kanveisii

Mut se arpi mun sisällä, se ei katoo ikinä
Mun oma lapsi ei saa kokee sitä ikinä
Mä suojelen sitä en anna pahaa tapahtuu
Otan kaiken muiden puolest en haluu et teit sattuu


Oisinko ilonen siit mitä oonkaa nähny
Jos voisin toisin takas jotain mitä joskus tehny
Ja vaikkei ookkaa tapana olla varmana tappaja
Suuri suu tumbe taas sanojesa takana

Fiilis vakava mut rakennetaan sitä viel
Sydän toimii vakaana ja autetaan se yli tien
Pyyhin hien pyyhin kehostani kalman pois
Luulin ettei mikään sais ny olostani varmaa noin
Se oli ennen mut nykyään en haparoi
Ehkä vähä kännis ja puun alla ku tääl salamoi
Petaan oman petini mut sun pihaas en haravoi

Ei pysty rakentaa varaa ois varmaan parantaa
Ei sanat auta ketään eikä tarvii auttaa varmaankaa
Värikäs maailma musta ja harmaa
Teillä nopat mul ei osaa eikä arpaa