IRC-Galleria

"Päivästä toiseen Mepposet tekivät koko ajan yhtä ja samaa: he liimasivat toisiinsa tarroja. Jokaisella Mepposella oli laatikollinen kultaisia tähtiä ja laatikollinen harmaita täpliä. Kaikkialla kaupungin kaduilla väki kulutti aikaansa liimaillen toisiinsa tähtiä tai täpliä.

Kauniit Mepposet, joiden puu oli sileää ja maali kaunista, saivat aina tähtiä. Mutta ne, joiden puu oli karheaa tai maali halkeili, saivat täpliä.

Myös lahjakkaat Mepposet saivat tähtiä. Jotkut jaksoivat nostaa paksuja keppejä korkealle ilmaan tai hypätä korkeiden laatikoiden yli. Toiset tiesivät vaikeita sanoja tai osasivat laulaa kauniita lauluja. Heille kaikki antoivat tähtiä.

Jotkut Mepposet olivat yltä päältä tähtien peitossa! Aina kun he saivat tähden, heistä tuntui oikein hyvältä! Heidän teki mieli tehdä heti jotakin muuta, jotta he saisivat taas uuden tähden.

Toiset sen sijaan eivät osanneet juuri mitään. He saivat täpliä.

Pumpinello oli sellainen. Hän yritti hypätä yhtä korkealle kuin muut, mutta kaatui joka kerta. Kun hän kaatui, toiset kerääntyivät hänen ympärilleen ja antoivat hänelle täpliä.

Joskus hänen puupintansa raapiutui, kun hän kaatui, ja muut antoivat hänelle vielä enemmän täpliä.

Kun hän yritti selittää, miksi oli kaatunut, hän sanoikin jotain tyhmää, ja Mepposet antoivat hänelle lisää täpliä.

Jonkin ajan kuluttua hänelle oli kertynyt jo niin paljon täpliä, ettei hän halunnut mennä ulos. Hän pelkäsi tekevänsä jotakin typerää, unohtavansa vaikkapa hattunsa tai astuvansa veteen. Sitten muut antaisivat hänelle taas täplän. Itse asiassa hänellä oli niin paljon harmaita täpliä, että jotkut Mepposet tulivat antamaan hänelle niitä lisää ilman mitään syytä.

"On oikein, että hänellä on paljon täpliä", Mepposet sanoivat toisilleen. "Hän ei ole hyvä puunukke." Vähitellen Pumpinello alkoi uskoa heitä. "Minä en ole hyvä Mepponen", hän sanoi."