Palataan ajas taaksepäin, muistellaan nuoruusvuosia vaikka tällä hetkel en muista niistä nyt puoliikaan. Ne mitkä muistan on syöpyny tän pojan pääkoppaan, sen verran hyvin et tietää kyllä mihin tää johtaa. Ei sitä huomaa miten nopee aika välil vierähtää, välil kaipaan niin kovasti takas ettet tiedäkään. Nyt on ikää tullu lisää, vuosii vähän karttunu, saa nähä mihin tää nuorimies on varttunu. Yläasteen rymyreissui muistaa enää tuskin harvat. On jääny kotikekkerit ja perjantain pussikaljat, vähän vähemmälle kun sillon aikanaan, mut ne oli niitä reissui mitä mäkin jään kaipaamaan. Olihan meil hiton hauskaa niin voi sanoo itse kukin, tuntuu et muistot herää henkiin kun selailen valokuvii. Paljon tuli tehtyy ja nähtyy, mut mikään ei ikuist oo, silti mun pääs pysyy hyvist ajoist jokainen muisto. Ne oli niit hyvii vuosii mitkä kulu aika äkkii, ne oli niit hyvii vuosii mitkä mä haluun saada bäkkii.