IRC-Galleria

Tragedia Suomessa


Eräänä synkkänä ja myrskyisenä yönä, eräs nuori nainen ajeli kotiin rankan illan jälkeen. Vanhempiensa tietämättä tämä oli ollut viettämässä alkoholinhuuruista iltaa ikätovereidensa luona. Humalatila alkoi iskemään päälle, ja tie tuntui mutkittelevan tavallista enemmän. Skootterin ohjaustanko huojui ja tie heittelehti puolelta toiselle. Miksi Suomen tiet ovat näin huonossa kunnossa?

Kotiin on kuitenkin päästävä, oli mikä oli. Jos äiti huomaisi aamulla että tyttö ei ole palannut matkoiltaan, paskamyrsky olisi takuuvarma. Tyttö mietti hetken mahdollisia seuraamuksia. Kotiarestia kenties? Skootteri pois? Hetken herpaantuminen kostautui heti. Painovoima katosi ja hetken ajan tytön mieli oli päihtymystilasta huolimatta selvempi kuin kirkastusjuhlat. Tilanne oli selvä, maa ja taivas vaihtoivat paikkaa ja mielessä näkyi jo välähdykseltä lopputulos. Sitten kaikki sumeni.

Tytön silmät aukesivat hieman, ja etäinen katulyhty valaisi vertikaalista maisemaa. Isän maksama skootteri lojui ojanpenkalla tuhannen pillun päreinä. Tyttö nousi ylös päätään pidellen. Päänsärky oli kova. Polvissa oli kipeitä ruhjeita, mutta murtumia ei tuntunut olevan. Muutaman metrin päässä tulosuunnassa näkyi aidassa lommo. katumus oli välitön.

Lievän aivotärähdyksen, alkoholin ja pelästymisen yhteisvaikutuksesta tytön näkö alkoi sumenemaan, ja tämä istui alas. Kului hetki, kun tyttö pohti mahdollisia lopputuloksia paitsi luvattomiin bileisiin osallistumisesta, alkoholin käytöstä ja kalliin skootterin romuttamisesta, ja epätoivo valtasi mielen nopeasti. Tämä nousi hädissään ylös, ja ajatteli soittavansa ystävänsä apuun. Tietenkään kännykkä ei löytänyt kenttää hiljaisen metsätien reunamilla. Mutta apua oli saatava, ja vanhemmat eivät saisi tietää. Olisi suunnattava jonkun kaverin luokse. tyttö muisteli että metsän läpi pystyy oikaisemaan ja lähti tarpomaan sen läpi, siirrettyään ensin skootterinrohjon pois tien keskeltä.

Metsän läpi kävellessä stressaava tilanne kävi ylivoimaiseksi ja tyttö kaivoi jälleen kännykkänsä esiin. Ei vieläkään kenttää. Suuttumuksen vallassa tyttö tempaisi kännykkänsä läheiseen lampeen. Katumus valtasi tytön välittömästi, kännykkä oli uusi. Tämä lähti ajattelematta sen kummempia perään, kahlaamaan lammikkoon. Hetken haettuaan aivotärähdys ja alkoholi alkoivat taas vaikuttamaan, ja kaikki sumeni. Tyttö kaatui veteen, kasvot alaspäin.

Pari kuukautta myöhemmin kadonneen tytön tarina on myynyt satojatuhansia lehtiä. Monessa keskusteluohjelmassa ja sadoilla keskustelupalstoilla on kaikilla ihmetelty, mitä tapahtui nuorelle, kauniille tytölle? Lopulta joku löytää lammesta turvonneen ruumiin, jonka tuntomerkit täsmäävät kadonneeseen tyttöön. Suru on suunnaton. Viaton ja kaunis tyttö koki traagisen ja ennenaikaisen kuoleman hyytävässä syksyisessä lammessa. Seurauksena satatuhatta kyynelehtivää suomalaista ostamassa aamulehteä jonka kannessa kuolleen tytön äiti kiittää etsintöihin osallistuneita.

Elämä on herkkä ja kaunis asia, ja sitäkin hauraampi. Liian julmasti ja epäoikeudenmukaisesti se oli riistetty viattomalta nuorelta naiselta, jonka etsintöjä seurasi hengitystään pidätellen tuhannet myötätuntoiset kansalaiset. Tytön katoaminen yhdisti meidät kaikki, ja mitä kauneimmalla tavalla elimme kaikki tragediaa tytön perheen kanssa. Me kaikki menetimme jotakin, kun tytön uutisoitiin löytyneen kuolleena; toivo hiipui ja suru valtasi mielemme. Ja lehdet myivät kuin häkä.

Epätieto yhden ainoan ihmisen hyvinvoinnista oli hetken ajan kaikkien huulilla. Kaikki puhuivat tytöstä, uutiset käsittelivät katoamista pääaiheena ja joka päivä jonkun lehden kannessa oli kuva tytöstä, joka olisi voinut olla kenen tahansa tytär, ystävä tai sisar.