Raaaaaahhhh.... Valun vähitellen pysyvään kuoppaan jossa vellon omassa surkeudessani. Että tosi kiva hei. Asiat vaan menee niin perseelleen aina välillä. Tai ainaki tulee ajateltua nii, ja vaikka ne ei oikeesti meniskää, ni kuvittelen ittelleni ongelmia. Oon niin teini.
Ja oikeesti. EIlen tunsin itteni niin tyhmäksi ko ihminen voi tyhmäksi ittensä tuntea. :< Sellane pieni hetki ko toivois että maa avautuu ja sie voisit hypätä sinne, ko tuntee että näyttää ja kuulostaa typerältä. Tai oikeestaan tietää. Sen jotenki vaa näkee toisesta. Tai siis niinku katseesta.
Mulla on vielä ruottia kaikenlisäks tässä jaksossa. Ja sanakoe huomenna. Ja lähtee järki ko ei vaan kiinnosta ja ton kurssi jälkee ois vielä käytävänä kaks kurssia. ;____; Onneks kyl vasta ens vuonna.
Plääääääh.