IRC-Galleria

Tajusin tässä jotain. Tai ainaki oon miettiny sitä mahollisuutta, että jos minusta ei koskaa tuu onnellista. Sillee hassusti aateltuna. Ko noni, otetaan lähtötilanne. On jotain mitä mie haluan ja mikä ehkä saattas auttaa onnen löytämisessä (vaikka joku henkilö.) ja sit kuitenki sitä on mahdoton saada ja joudun tyytymään siihen toisiks parhaaseen. Ja jos joutuu siihe tyytymään, ni koko ajan on kuitenki vielä sellane, et se on vaan korvike. Sit jos kuitenki saisin sen mahdottoman, ni sit uskon että itellä ainaki tulis sellane olo, että MITÄ JOS jossain on jotain vielä parempaa. Ja sit ollaa noidankehässä. Jos siis löytyy se parempi. Tai sit se ei vaa oo Se Oikea jos aattelee nuin. En kyllä jotenki jaksa ees aatella, että löytäsin jostain jonku sellasen. Sen Oikean. Jos joku sai selvää tosta, hyvä. :D

Oon vaan nii pessimmistinen, että joo. Menee häneksi koko touhu jo alkuunsa. Pitäs lakata vaan ajattelemasta. Vähän niinku tässä nyt tuo minun Mahdoton, josta oon kirjotellu tässä, ni ko tiiän että siitä ei tuu mitään, ni pitäs vaan niinku päästä yli ja ohi koko asiasta. Muttako sit tulee ajateltua sitä ihmistä ja kaikkea mitä VOIS tapahtua ja mitä VOIS sanoa ja näin. Sit angstaan ja vittuunnun asialle, jolle en voi mitään. Ja sit tulee taas sellane "ok, I can live with this"- olo. Ja sit juttelen mesessä tai jossain sen kanssa ja tulee armoton ärsytys itteä kohtaan, koska tunnen että teen ittestäni idiootin. Mutta kuitenki välillä on ihan kivaa ja tulee oikeesti juteltua, mutta joskus taas ei. Ja ääääh. Joo. Nyt lopetan tän. Olen viileä ninjapallo, ja viileät ninjapallot ei ajattele tälläsiä. :3

Piste.