Toisinaan pettyy itseensä
Katsoo omaa typeryyttä
Puhuu ohi suun
Joskus kompuroi omiin jalkoihinsa
Putoaa kovalle maalle
Tippuu ainiaan
Satuttaa ja loukkaa vahingossa
Silloin tekee mieli huppu päälle heittää
Ja oma häpeä peittää
Sillä satuttaa ei saa,
Ei loukata rakkaitaan
Antakaa minun nyt huppuun piiloutua
Sallikaa minun vihani kuohua
Sillä tahdon sen herätyksen
Tarvitsen tämän löylytyksen
Usein pysähtyy paikoilleen
Unohtuu omaan onneen
Ulos jää
Aina tönäistä täytyy itseään
Nostaa nyrkki sokeudelle
Jatkuvasti muistuttaa
Koska ihminen on typerä ja osaamaton
Muistiltaan heikko ja arvaamaton
Kokemuksia hän janoaa
Vaikkei aina tahdokaan
Häntä täytyy muistuttaa
Joskus jopa lyödä, satuttaa
Että ymmärtäisi hän omaa oloaan
Käsittäisi, sanojaan
Oppisi, teoistaan
Sanoisi rakastavansa, kertoisi vihaavansa
Kykenisi rakastamaan ja pystyisi vihaamaan