IRC-Galleria

Joskus kauan sitten tapahtuneet asiat alkavat vaivaamaan. Niitä pohtii ja miettii voisivatko asiat olla aivan toisin nyt. Samalla kysyy itseltään, miten asiat todellisuudessa ovat. Ahdistaa menneet. Kaikki sanat, teot ja ilmeet pysyvät mielessä pitkään. Ne voivat haalistua, mutta kukaan ei voi pyyhkiä sanojaan pysyvästi. Nuo ehkäpä mitättömän pienet seikat saavat ilon katoamaan. Tilalle saapuu hämmennys ja jano oikeasta, varmasta tiedosta. Herää kysymyksiä omasta merkityksestään. Kysymyksiä, jotka pohtivat kenelle kipu kuuluu ja kenelle ei, miksi kipu kuuluu minulle. Kuka ansaitsee ne peruuttamattomat sanat, jotka saavat hajoitettua heikon maailman. Jokainen päivä tätä tapahtuu, sanotaan jotain, eikä ymmärretä sanojen voimaa. Joskus tulee huonompia päiviä, jolloin satuttavien sanojen määrä on suurempi. Silloin vajoaa. Todellakin tippuu muutaman rappusen kohti epäonnistumista. Silloin joskus.

~ Olen itkenyt, paljon kipua tuntenut
Poistunut, mutta aina takaisin ryöminyt
Kauas katsonut ja onnesta haaveillut

Koskaan en uskonut nousevani
Jaloilleni
Koskaan en ymmärtänyt sanojasi
Ilmeitäsi

Kun nyt jaloillani seison ja onnen nään
Ymmärrän sanasi ja kaadun ikävään ~