Sanomaton taulu yläpuolella lepää
Kukaan ei sitä katso
Ei ole sanomaa
Sanotaan, että jokainen taulu sielun omaa
Mutta taulu edessäni mykkä on
Minusta täysin sanaton
Sileä pinta ja haaleat värit
Tylsä ja koruton
Raamit sen ympärillä elävät
Mutta taulu paikoillaan roikkuu
Lasinen levy teoksen päällä
Se heijastaa kasvoni
Katson silmästä silmään tuttua naamaa
Taulun liikkumattomissa, sanattomissa syövereissä näen itseni
Olen tylsyyden keskellä ja katson itseäni
Olen osa tuota hiljaisuutta ja huokaan