Kaikkee ilkeetä tehtiin, mutta yhtään varotusta ei tullu, koska ei jääty ikin kiinni!
Olis ollu niin hyvä ku ois saanu edes sen yhen varotuksen..Vähän tuntuu nyt tyhjältä, kun tietää ettei se meidän luokka ole enää ikinä kokonainen. Meidän luokkahenki on ollut..no, vaihteleva. Mutta siltikin mulle tulee ikävä oikeastaan kaikkia meidän luokkalaisia.
<rakas> Meinasin ruveta jo siitä itkemään, kun lähdin ruokailusta pois ja Sanna, Veera ja Mirkka jäi vielä sinne.. Autossa se sitten purkautui.D4:seen en välttis enään ikinä palaa, maanantain jälkeen. Sekin asuntola tuo niin sairaasti kaikenlaisia muistoja mieleen, että taas itkettää. Oli se hienoa esimerkiksi saada keltaisen väristä eritettä mun ja Sonjan kämpän lattialle ym ym..
Mutta alkuvaiheessa koko kämppä oli melkeen täynnä, parin kuukauden päästä ollaankin Sonjan ja Tanjan kanssa kolmestaan siellä, ja sitten tuli Jonna ja Sanna.Muutamaa opettajaa ja muuta oppilasta tulee ikävä myös. Tosin kukaan heistä ei tiedä että mulla on niitä jo nyt ikävä. <jännä> Se onkin jännitys kaikille, forever and always.
Tuntuu oikeesti niin pimeeltä, vastahan me alotettiin se koulu..Ja nyt me ei enään ikinä mennä S06LMAA B -ryhmänä naamat kurtussa Leila Korpihalkolan tunnille eikä mitn muuta vastaavaa.
Kai tästä selvitään..Pakko selviytyä.
"Aika on täällä taas
Valmistautuu ollakseen erillään
Ja se saa sinut hulluksi
Kerta kerralta menen poispäin
Etäisyys kasvaa
Mutta se tekee meidät vahvemmiksi"
"Farewell, I miss you
I'm sick of these goodbyes
Cause it torn us apart, right from the start
I miss you"
Nähdäänhän me vielä kerran toukokuun lopussa, kun on päättäjäiset, mutta silti..Ikävä.