Yö on pimeä, maisema luminen. Autossa soi vanha rock. Kuski keskittyy tarkasti tiehen, välillän selvittäen kurkkuaan. Pelkääjän paikalla olevana neitokainen istuu hiljaa, välillä vastaten jotain kuskin sosiaalisen kanssakäymisen yrityksiin. Takapenkillä kaksi nuorta miestä istuvat hiljaa. Kumpikin on keskittyneenä omaan asiaansa, toisella se on Macbook Pro ja toisella se on Mac iBook 4G. Käsitys matkan ajasta on jo hävinnyt, nyt automme on vain pisara keskellä merta kohti rantaa.
Tämä outo, lähes välinpitämätön olotila voi johtua pitkän matkan aiheuttamasta halusta tutkiskella itseään henkisesti, tai sitten myös muutamasta lonkerosta mitä kirjoittajamme on nauttinut ajon aikana sekä musiikista. Mikään arkinen murhe ei tunnu mahtuvan tähän pienen auton sisään jääneeseen rauhan temppeliin, jossa 4 matkaajaa suuntanaan idänhelmi, Joensuu, täydessä sovussa ja yhteisymmärryksessä taittavat yhdessä matkaa. Ulkona on pikimusta tähdetön yö, mustammat puurajat metsien sekä ohikiitävät autot.
Tälläinen hetki saa miettimään, mutta kysymys kuuluukin:
Miettimään mitä?