vaik oonki välil nii vitun vaikee
kaks päivää viikos on olo vakiosti haikee
tiiän kyl mist se johtuu
mut en haluu siitä puhuu
(Jos ei enää, me nähdä tänää
en odota huomista yhtää sen enempää
ku päivii edellisii, en enää selvästi niitä nää)
haluun yksin kantaa näitä pikku suruja
on aina vatsassa jotai sahanpuruja
ku kuulen huhuja sisältä itsestä
toivoisin vaa et en niit löytäis edestä
silmät vedessä
mä näitä juttuja taas kelaan
mietin
et pitäiskö meiän vähä relaa
(taas niin me löydettiin, omat tiemme unelmiin
jossa sit saa relaa ja ketä oikee halaa)
kyllähä sitä ehtii myöhemminki pelaa
taas kahdestaa jotai hauskoi juttui
käydä moikkaas tuttui
mut silti on mul vaikeeta
ku jokapäivä mä mietin
misä sä olet mitä sä teet
onko sulla jotai aikeita
tehdä elämässäs siirtoja
sen seurauksena myöhemmi
ranteesee syvii viiltoja
kanssas tahdon viettää näitä iltoja
nauttia näitä elämän pikku iloja
kartuttaa sydämestä surun kiloja
ennenku kaikki taas on pilalla................
