IRC-Galleria

oli jeees päivä<3(=
uudet kenkulit ja ripsari(=
bussimatka keskustaa oli kyl hupaisa, sai vittu nauraa pikkuse xd
minna taas jotai sekoili tulo matkalla bussissa, ei jumalauta xd
oli kyl vitu helmi päivä(::
jalat vaan on ny paskana.. :D:D:
ps, tulin himaa ni sisko ja sen uuus poikaystävä oli meillä(: oli kivan tuntune heppu(:
pps, heti ku tulin himaa ni sisko yritti pöllii mun uusii kenkii ja sit se viel kiusas mua, kutitti vaa ja yritti lukee mun salaisuuksia ! >:pp

OTA KÄNNYKKÄSI YHTEYSTIETOLUETTELO ESIIN JA KATSO KARUT TOTUUDET;
1: ON JUOPPO. = aapo.
5: SEURUSTELEE KANSSASI VUODEN PÄÄSTÄ. = aki ;o
8: SUUTELEE SINUA ENSI VUONNA. = anna xd
10 11 JA 13: HARRASTAVAT KIMPPAKIVAA. = antton, anu ja vipe xd
33: RAKASTAA SINUA SALAA. = jesse ;o
37: ON OIKEASTI HOPPARI. = jimi xd
38: SAI NEITSYYTESI. = joel ;o
40: HALUAA SINUA ILTAISIN. = julia xd
43: TEKISI MITÄ VAIN VUOKSESI. = katja<3(:
49: PETTÄÄ SINUA 3 KANSSA. = lotta xd
52: ASUU SÄNKYSI ALLA = marko xd

♥ ekan kerran ku juttelin sulle ;
ihastuin.
♥ ekan kerran ku satutit mua ;
ihastuin enemmän.
♥ ekan kerran ku kerroit että kaipaat ;
rakastuin.
♥ ekan kerran ku kosketin sua ;
halusin olla siinä aina.
♥ ekan kerran ku näin sun silmiis ;
hukuin.
♥ ekan kerran ku sä lähdit ;
jäin kaipaamaan.
♥ jos ajattelit yhtä henkilöä tässä tekstissä, lisää tämä päiväkirjaasi.

KÄNNYKKÄ ESILLE
nimi1 - oletko suudellut häntä? - jjep.
nimi3 - onko hän ollut ihastunut sinuun? - jjuu ja tuntuu et nykki vähä.
nimi6 - pukeutuuko hän hyvin? - perus.
nimi8 - millaisia alusvaatteita hän käyttää? - paha mennä veikkaa D::D:
nimi14 - mitä tekisist jos hän kuolisi? - itkisin ja iha liikaaa ! ;o
nimi16 - mitä tekisit jos hän suutelisi sinua ja sanois rakastavansa sinua? - moimoi ! ;o
nimi20 - oletko ollut koskaan ihastunut häneen? - jeppp(:
nimi23 - onko hän kaunis/komea? - ei ::DD:
nimi26 - minkälaista musiikkia hän kuuntelee? - kaikellaist(: enimmiksee räppiii.
nimi30 - jos hän pyytäisi sinua katsomaan paris hilton bottoms leffan kanssaan suostuisitko? - suostuisin, vois tulla pikkase hupaisaa :D::D
nimi31 - onko hän ikinä suudellut tyttöä/poikaa? - on tyttöö ainaki, pojasta en tie xd
nimi34 - onko hänellä lemmikkieläintä? - ei.
nimi40 - tuleeko hänestä isona huora? - tuski.
nimi43 - mitä sanoisit jos hän muuttaisi japaniin? - nou ! don't go ! ;s
nimi47 - onko hän lihava? - ei !
nimi50 - pitääköhän enemmän blondeista vai bruneteista? - jjaa a.. en o paljo kyselly xd
nimi52 - nuolisitko hilloa hänen mahastaan? - öö.. hyi ny ! :D::D
nimi53 - katsookohän hulluja japanilaisia? - paha sanooo.. :D::D

DIE BITCH DIE !

A Friend can see your suffer for mine
A Friend will cheer you up until you smile
A Friend is most important to you

wou mikä pv ! ;o<3
janne kataja o helmi ! ;D;;D;

ou mai fakin kaaad !!
huomenna aamulla 7 maissa aamulla lähtö keravalle yhen tv-ohjelman kuvauksiii !
eioopaineitaeioopaineita..!!
mun tuurilla mokkaan itteni siel niiin täysin o__O
äitin ja serkun kans sinne lauleskeleee, ou fuck ! ! ! :D:D:
sen näkeee sit et miten meni..
ja kauheet paineet että miten voi meikkaa tv_seeen ;;o

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa. Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan. Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!' Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan. Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä. Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään..