IRC-Galleria

kun sä hymyilet tuntuu valoisalta,
se on ihana tunne kaiken paskan alla .
sitt ku alkaa miettii asioita meistä ,
ei ne asiat ainakaa piristä .

mä muistan kun näin sut ekaa kertaa ku tulit sisää ovesta,
sitä tunnetta ei kovin helposti unohda,
sillo mä tunsin sen ett meistä kuuluu tulla,
jotain niin erikoista .

nii vähä aikaa sillee tunnettu oikeestaa,
mut oot mulle jotain niin oikeaa .

ne hetket jotka kanssas oon,
haluaisin toistoon .
en koskaan susta päästää irti,
vaikka millane olisit rakastaisin sua silti .

mä voin ehkä sanoa jopa pahasti,
mut en mä sitä vois tarkottaa oikeesti .

mun on liian vaikee ees kuvitella hetkee,
ku tietäsin etten tuu enää koskaa sua näkee,
sortusin masentuisin hukkuisin tuskaan,
pystyiskö ketään mua siinä vaihees enää pelastaan?

niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan
saada huutamaan
mut pystynkö mä niitä sun sanojas unohtaan?
ehkä anteeks antamaan,
mut ne jää sisintä kalvamaan .

sä kohtelet mua sillee oudosti,
joskus se vaa ottaa kipeetä pahasti .
en todellakaan ymmärrä syytä miks,
yrität saada mut masentuneeks .


liian paljo haavoi saanu,
mutten silti luovuttanu,
nojoo, olisin jos se ois nii helppoo,
oon solmiutunu tunteitteni verkkoon,
en pääse pois vaikka haluisin päästä,
tunteistaan ei kukaan ite päätä .

elän toivossa jonka monesti jo menettänyt,
ku kaikki on vaa mun luota kauemmaks lähtenyt .
mut mitä jos tulee päivä sellaine,
että kerranki mäki voisin olla onnelline?
halaisit mua ikuisesti,
ja lupaisit olla päästämättä irti .





kirjoitin itse.