minä rakastan näitä
iltojani kanssas sun
kun hetken päässä aamu odottaa
ja me nauramme
ja silmiämme pyyhimme
ja helppo huominen on unohtaa
oomme taas kuin kaksi lasta,
ne jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaan.
ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: me kai ollaan niin kuin nuo
kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ne kestää joka tuulen ja sään.
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan.