Kyynel vierii poskella ku ranteet vuotaa verta,
miks näin käy mulle joka vitun kerta.
Frendit sanoo kato vielä huomisee, ne sanoo,
"keskityt nyt vaa uuden alun luomisee",
Sillonku olin valmis luovuttaa ja kehotit jatkaa,
loppuuasti pärjäsin, mut sit sä vaa hylkäsit.
Aika tuttu tunne nykyää, se on pakko myöntää,
tuntuu et iha sama mitä mä teen,
kaikki rakkaat mä osaan vaa kauemmaks työntää.
Kun mä yöllä nousen sängyn laidalle istumaan, hiffaan,
et ei oo portaikkoa taivaaseen.
Kello pysähtyy ja äiti sanoo et on aika mennä nukkumaan,
mä mietin: Syvään uneen minne ei kauhu enää tuu mukaa.
Matka yöllä faijan lääkekaapille, siel on mun lippu höyhensaarille
Prinsessan tarinalle lopulta käänne traaginen
Heitä mun silmille unihiekkaa, millä pääsee paatille
Mikä vie paikkaa mikä on lähes maaginen