Ahdistuksessa on aina se hyväpuolensa, että silloin kun ei muuhun enää pysty eikä kykene..
Pystyy kirjoittamaan...
mä astuin mukaan tähän sairaaseen peliin.
kierolla radalla koitan taiteilla pystyssä.
jään paikoilleni.
siirryn katsomaan peliä silvullisin silmin.
Näen hahmoni selvemmin, näen enkelin, jonka siivet
roikkuvat repaleisina verisestä selästä.
Näen mustat silmät täynnä kyyneleitä.
Pystyn aisitimaan sen häpen ja kivun.
Enkelin jalatkaan eivät enää kanna,
vaan se lyyhistyy lyötynä maahan.
Kukaan pelaajista ei kuitenkaan pysähdy.
Kukaan ei auta ylös, ei paranna haavoja.
Koska kukaan ei välitä kuin omasta voitostaan.