IRC-Galleria

Miksi ihminen rikkoo oman luomuksensa, oman kauniin palapelin.
Laittelee joukkoon epäsopivia paloja?
Vaikka itsekin olen omin pienin käsin ollut tuhoamassa tätä kaikkea,
Miksi en pysty ymmärtämään?

(Mun pää on niin sekasin..
ja oon niin väsynyt. Koita tässä saada itsensä kasaan ja jaksaa
olla iloinen ja pirteä lapsenkanssa. Se on vaikeaa kaiki on vaikeaa..)

Meillä oli käsisämme kaikki mitä joskus toivoimme,
ja me tuhosimme sen yhdessä.
ja en koskaan osannut edes aavistaa...
Että tämänpäivän löytäisin edestäni...jälleen...
Aina jaksoin uskoa sanontaan "vaikeuksien kautta voittoon"
Mutta ollaanko nyt niin syvällä kuopassa, että sieltä ei enää nousta?
Jaksaako sitä vaan uudestaan nousta pohjalta, odottaen ja peläten vaan
uutta putoamista...

Käsissä ne palat mistä tämä meidän palapelimme oli joskus kasattu.
Palat on rikki, jokunen jopa puuttuu.
Heitetäänkö roskikseen?
Vai aletaanko alusta... tekeekö se liian kipeää alkaa kasaamaan uudestaan.
Mikä on mahdollisuus siihen että niistä risoista paloista saisi aikaan yhtä kauniin luomuksen kuin se joskus on ollut? Vai onko se mahdottomuus?