Tässä omituistakin omituisemmassa tilanteessa on kyllä huomannut että ihmisiltä saa aivan kamalasti neuvoja :D Ja suurin osa niistä onkin niitä "tunteettomia" :unohda , lähde,ja jätä...
Muutama muukin neuvo sentään oli päässyt livahtamaan tähän sekasortoon:Anna aikaa, korjaa , ja selvitä asiat ...
Neuvoja on kaikkia kuunneltu, mutta niihin ei ole tartuttu, jos ne eivät ole tuntuneet oikeilta.
Itse noudatin nyt Villen neuvoa.. Ja sen keinoilla koitetaan porskuttaa eteenpäin, vaikka joka toisella askeleella ollaankin rähmällään. Mutta mitä sitten, ollaanhan ma aina noustu ylös..
Itse voin sanoa ja rehellisesti sanonkin... että, mun ajatukset ei vielä ole kasassa. Ja toivon että ne joskus tulisivat sitä kuitenkin olemaan... liimaa, teippiä ja jopa saksia tullaan tarvitsemaan siinähommassa ja reilusti.
Mutta pointtinihan siis todellakin oli se...
Että sunnuntaina on keskusteltu tähäntilanteeseen liittyvien henkilköidenkanssa. Ja Maanantaina ollaan keskusteltu ulkopuolistenkanssa.... Asioita vatvottiin, käännettiiin ja venytettiin.
Syntyi jonkinlainen alustava Päätös..eli suunta mihin mennä...
Koitamme aloittaa pikkuhiljaa suhdetta uudestaan... Jos se kuitenkin osoittautuukin ajankanssa mahdottomaksi (tai tulee ihan missävaiheessa vaan...eteen asioita jotka painaa paljon tämän asian kohdalla) .. sitten Jaetaan tavarat.. mutta ainakaan ei kukaan pääse meille sanomaan, etteikö me oltais yritetty..
Ja käy miten käy, TÄSTÄ ei voi olla suunta kuin ylöspäin....
*hakee tikkaat, ja rupee kiipeämään*