IRC-Galleria

Äitiyshän on ihanaa, avartavaa ja se antaa paljon...

Kun puhutaan äitiydestä tai vanhemmuudesta yleensäkkin,niin enemmän keskitytään juurikin siihen kuinka kaikki sujuu NIIN hyvin, vauva/lapsi syö, nukkuu ja leikkii...
Parisuhde kukoistaa ja ollaan NIIN rakastuneita...

Mutta onhan siinä se toinenkinpuoli... puoli josta harvemmin puhutaan...

Tai ainakin minä sen myönnän ihan rehellisesti...

Kun yö on mennyt valvoessa, on heräilty 2h välein juomaan, vaihtamaan vaippaa, laulamaan tuutulauluja... kello lähenee jo aamu viittää... Vihdoinkin kaikki nukkuvat..
Kello tulee kuusi... HERÄTYS...
Silmäluomet tuntuvat painavan kilon kappaleelta... päätä särkee ja niskassakin on jotain sanomista, Yöpaita on hikinen, räkäinen, maitoinen... ja mitä kaikkea sitä on yöllä käyty horroksessa kaapista hakemassa... Pakko nousta.
Siinä saattaa mielessä välähtää muisto ajasta ennen lapsia, aika jolloin tukka oli nätisti aamulla, satiini yöpaita oli samannäköinen kuin se oli illalla kun laitoit sen yllesi.. eikä väsyttänyt, saithan nousta juuri silloin kun sinulle sopi...

Ensimmäisenä et suinkaan mene suihkuun tuntitolkulla lutraamaan ei, jei... se tehdään silloin kun ehditään, vaikka keskellä yötä (kun muut jo Toivottavasti nukkuvat) tai sitten ei ollenkaan... koska onhan se päivä huomennakin..Keittelet puurot, vaihtelevat vaatteet ja vaipat.. toisella kädellä hämmennät puuroa ja toisella koitat hörppiä aamukahvia.. hirveä kiire ja häslinki tuntuu olevan heti aamusta... Vessaankaan ei tarvitse mennä yksin...

Päivä menee leikkiessä... siivotessa lattialle kaatuneita maitoja, talloen pienten pikkueläinten päälle, kaaduten yksinäisenä lattialla vierivään golfpalloon... Kaivaessa kissanhiekkaa wc-pöntöstä, tehden ruokaa, tiskaten.. heittäen tiskissä rikkoutuneita astioita roskikseen.. viedään roskat... jahdataan lapsi kiinni pihalla, kannetaan huutavaa lasta sisään naapureiden luodessa epäilyttäviä mulkauksia sinuun ja huutavaan(huutaviin) pikku enkeleihin. Kuravaatteissa juostaan ympyrää sisällä...
Kun saat lapset ja vauvat kiinni.. riisut likatamineet, laitat pyykkiä koneeseen.. teet välipalaa..
uhkailet, kiristät ja lahjot pienokaiset syömään...

Päiväunet... Toisilta tämä kuuluu sujuvan hyvin, sen kuin laitetaan lapsi sänkyyn ja luetaan satu tai kaksi... meillä.. laitetaan huutava lapsi sänkyyn luetaan kirjaa.. etsitään kirjaa.. haetaan juomista.. taas sänkyyn.. sitten vessaan.. kirjoja on luettu vähintään kolme, mutta lapsi ei vaan nuku...
Itku on jo kurkussa.. väsyttää karmeet univelat.. mutta jos lapsi ei nuku, niin ei sitä voi pakottaakkaan.. eikä jaksakkaan.. miksi kokoajan pitäis olla komentamassa ja torumassa..

Jos päiväunet onnistuu.. *huraa* voi istua koneella kirjoittamassa jonninjoutavaa paskaa päiväkirjaansa, tai pohtia elämänsä merkitystä facebookissa, tai juoruilla mesessä...
Vaikka tämän ajankin voisi toki käyttää ahkera pikku vaimo pyykinkuivumaan laittamiseen.. päivällisen valmisteluun.. ihan mihin vaan mistä nyt olisi jotakin hyötyä..
(vaikka onhan koneella istumisesta, kirjan/lehden lukemisesta/päivä chatin tuijottamisesta telkkarissakin hyötyä.. lepoa.. aivot käy vähällä virralla... ja kroppaa ei tarvitse liikuttaa paikasta A, paikkaan B ) Saattaa tulla mieleen kuinka oli mukavaa ennen lapsia ihan vaan OLLA... vaikka totuushan siitäkin on se että ei sitä olemista osannut arvostaa... silloin valitteli sitä kuinka on tylsää, ja ei ole tekemistä ja ei ole elämää... Kylläpä osaisi Nyt tuollaisia hetkiä arvostaa ihan eritavalla..

(Tässä välissä soitti mies jonka ehdin suututtaa puhelimitse, Miro ehti kaivaa kaapista kakkukoristeet ja kaataa ne pitkin pöytiä ja lattioita... siinä vaiheessa taisi mies sulkea luurin...
Ihanaa elämää.... kaikki on NIIN juuri sellaista kun meidän perhe lehdessäkin kuvaillaan... )

Kun päivä vaihtuu iltaan... ja olet saanut naarmuja jalkoihin lattialla lojuneista leluista, haavoja sormiin askarrellessa, menettänyt hiukisa pikku riiviön riippuessa niissä, saanut miehen pakkaamaan tavaransa huutaessasi hänelle siitä kuinka hän ei tee sitä eikä tätä...
Jokapaikkaan sattuu... miettii vaan jäikö sitä jossain vaiheessa junan alle...
ei vaan perheen alle...

Illalla ennen nukahtamista on edessä muutama taistelu..
Iltapala... (ja sen valmistus) hampaidenharjaus, yöpuvun laitto.. (toinen riisuu sen jo) joten yöpuvun laiton saa tehdä noin viisikertaa... Metsästetään lapsia jotta ne saadaan sänkyyn.. otetaan lattialta tahmainen mehun kastelema kirja, väännetään sivuja auki hampaat irvessä.. koitetaan tihrustaa hämärässä tekstiä joka pilkottaa kuivuneen (ilmeisemmin) ketsupin alta...

Tunti tai ehkä kaksi.... Nyt ne nukkuu....
NIIN levollisina ja rauhallisina..
Nyt taas ajatus.. "onpas ihanaa olla äiti"

Olet jo puoliunessa kun raahaudut suihkuun.. harjaat hapaat jollakin hammasharjalla, sutaiset hiukset nutturalle ja kaivat ensimmäisen puhtaan näköisen T-paidan yllesi..
Pyydät anteeksi mieheltä huutamista ja suukotat.
Mies leppyy ja suukottaa takaisin.. ja sanoo..
"Nyt kun lapset nukkuvat, ja ihanaa kun olet paremmalla tuulellakin niin mitenskäs jos... "

Mutta sinä kuorsaat jo..

Seuraava yö nukutaan putkeen.. (eihän yhtä heräämistä enää missään lasketa!)
Herätään kaikki pirteinä 7aikaan.. kahvi on valmiina tippumassa.. puuro ei pala pohjaan ja kaikki syövät kiltisti... Edessä on päivä jolloin tuskin tarvitsee pohtia niitä äitiyden/vanhemmuuden rankempia puolia...

Kyllähän noista p*skoistakin päivistä ihan hengissä selviää.. ja eihän niitä ole kuin JOSKUS..

Ai sinulla on vauvakuume? ;) Älä säikähdä. .eihän perhe elämä koskaan ole oikeasti tuollaista..
minä nyt taas vähän taisin puhua ohi suuni...

sehän on yhteisiä vaunuiluhetkiä, leikkipuistopäiviä, vauva uintia, muskaria, shoppailua, kesä retkiä..
Uuden oppimista, ja uuden opettamista...
Lapsi vaan sitoo pariskuntia enemmän yhteen.. ja laatu korvaa määrän asiassa kuin asiassa...
Että eikun hommiin vaan.. :D