Koska tää loppuu?
Tää että jokaisena iltana nukahtaa omaan itkuunsa, ja siihen samaan herää aamulla...
Koska tää ahistavaolo menee pois... ?
Pitihän se arvata... koskaan, ei koskaan voi mennä niin hyvin että kaikki asiat olisivat OK,
se vaan ei mene niin ei koskaan....
Kun saa jotakin kasatuksi, se alkaa jostakin kulmasta hajoilemaan.
Ja mä en jaksa, en nyt just todellakaan jaksa mitään korjailla...
Mä raahaan mukanani toistaihmistä kokoajan, pientä vauvaa joka on enemmän kuin toivottu,
enemmän kuin odotettu...
Mutta se vie mun voimat ja mä en jaksa keskittyä mihinkään ylimääräseen paskaan juuri nyt... en nyt kun mun piti saada taas olla onnellinen... edes hetken....