IRC-Galleria

mä yritin itsemurhaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.
mä rakastan ihmistä joka pystyis auttaa mua selviimään, mut se jätti mut heti kun mua sai sairaalassa tulla kattoon.
juttelin psykologille joka päätti voinko lähtee sairaalasta vai en, sanoin sille et oon rikki, itsetuhonen ja väsynyt. mut kotiutettiin tuntia myöhemmin.
en pysty tähän enää. mun ajatukset pyörii vaan siinä, miten mun on helpointa kuolla.
rakastan jania. tajusin sen tänään. kaipaan sitä ihan älyttömästi. sen seurassa viel nauttisin elämästä ees hiukan, nyt mulla ei oo mitään. en oo kertonu sille, mut yritin sitä itsaria sen takia et mun ystävät tajuais kuin tärkee se on mulle. et ne antais mun olla onnellinen sen kanssa.
makasin teholla päivän, hengityskoneessa, sain ravinnon putken kautta ja kusin putken kautta. tavallisella osastolla olin 2 päivää komplikaatioiden varalta. koko sen ajan odotin vaan et nään janin, et se tulee piristää mun päivää, halaamaan mua ja kertomaan kuin tärkee oon sille.
en oo varmaan ikinä hymyilly niin leveesti ku sillon ku se tuli sielt nurkan takaa. ja sit tuli ne maagiset sanat "ehkä tä meidän seurustelu ei oo niin hyvä idea..."
mä kuolin sillon. nyt oon enää kävelevä kasa kipua, joka hymyilee kun käsketään, katsoo silmiin kun käsketään, ja sanoo et on kunnossa kun joku niin pyytää. tästä ei oo paluuta.