Eipä sitä eilisen rankan jälkeen jaksanut mitään kirjoitella. Tänään sitten kahden päivän edestä :)
Eilinen oli todellakin aika rankka. Noi jannut käytti mua ensimmäisen kerran siellä mustissa&mirrissä, hetihän se iskä osti mulle villapaidan. Se on punainen ja hieno. (kuulema)
Siellä liikkeellä oli paljon ihania hajuja, mutta minua vain meinasi vähän jännittää siellä.
Sieltä me lähdimme sitten sellaiseen paikkaan missä oli paljon enemmän ihmisiä ja autoja kuin täällä pikku-pitämällä, kaupunki se kuulema oli.
Kaupunkiin kun päästiin me pysähdyttiin jonnekin isojen talojen väliin. Herättivät minut kesken unien ja laittoivat jonnekin laukkuun. Ensin luulin että se olisi epämukava matkustaa, mutta eihän se ollukaan.
Oli mukava katsella siellä ELÄINLÄÄKÄRILLÄ muita eläimiä ihan rauhassa omasta kassista.
Onneksi meillä oli mukava eläinlääkkäri hoitamassa minua. Se antoi jonkun piikin, mutta enhän minä sitä juuri edes huomannut kun keskityin enimmäkseen siihen nutri plus- geeliin. (Se on muuten mun suurta herkkua!)
Väsyin tästä eläinlääkäri jupakasta ja heti kun autoon päästiin takaisin laitoin nukkumaan. Käytiin me matkan varrella oulun mummilassa mutka. Väsyneenä vähän pelotti kun siellä oli pikku ihmisiäkin. Kotona söin ISON annoksen ruokaa ja join PALJON vettä ja sittenhän taas pistin nukkumaan. (täytyy muistaa nukkua että jaksaa kasvaa.)
Sitten, sitten se tapahtui! Minut kaapattiin taas mukaan! Lähdimme muhoksen mummilaan.
Matka meni mukavasti eikä mitään hätää ollut, kunnes yhtäkkiä pysähdyimme ja minut nostettiin pihalle. Siellä oli MONTA ainakin NELJÄ silmäparia tuijottamassa minua!
(niin ja sen Pingun katsetta en unohda, enkä sitä miten sillä kuola valui minua katsoessaan! Ei ollut tainnut saada ruokaa vielä silloin...*pelottavaa*)
Sitten minut houkuteltiin sisälle. Sielä oli hämärää ja liukasta. (mattoja ei ollut lattialla)
Minua jännitti hirveästi. Sitten tuli se vaaleampi samanrotuinen eläin esiin. Yritin juosta karkuun, mutta se vain seurasi minua. Huusin apua, mutta kukaan ei tullut. Yritin jopa äidin syliin kiivetä mutta aina minut tyrkättiin lähemmäksi sitä outoa tyyppiä. Pelotti kamalasti! (kyllä minun teki oikeasti mieli lähteä sen kanssa leikkimään.)
Meni hetki kun istuimme keittiössä niin jostain pimeästä hyökkäsi tumma samanlainen eläin kuin minä! Sitä minä en pelännyt vaan sen Pullan kanssa tulimme heti juttuun. Meillä oli kivaa kun saimme riehua ympäriinsä ilman että kukaan olisi sekaantunut siihen sen enempää.
Kotiin kun lähdettiin minä lauloin ja leikin koko matkan. Porukoilla taisi ottaa hieman korvien väliin se, vaikkakaan eivät mitään minulle sanoneetkaan. :)
Tänään taasen.. niin tänään oli hieman tylsempi päivä. Kävimme haukiputaalla katsomassa montaa pikku ihmistä. Siellä oli kivaa kun sain olla KAIKEN huomion KESKIPISTEENÄ. Nukahdin kyllä, kesken suloisena olemisen, äipän syliin.
Illalla opettelin nyt lukemaan lehtiä. Se oli kivaa! (ainakin ne pikku palaiset mitä porukat keräilivät lattialta) :D
Moikka mooi!
ps. kuva minusta ja Pulla-Tädistä
