IRC-Galleria

Miten usein sitä kohtaakaan häpeän tunteen jälkipolttoja sisältävinä päivinä.Kikkailuista ja muista munailuista on pieni tuoksu, mutta fataalisen iskun uudelle leilin kallistamisreissulle antaa yleensä kaverin valotukset illan episodeista tai kohtalokkaita sävyjä monesti saava puhelimen selailu.Fläshbäkkien voimistuessa ennalta suunniteltujen kahden rappisoluen perään tulee pienen kelailun jälkeen nolla.Sitten linjat kuumiksi ja tekstiviestien tulitus paikkoihin x.”Tsori eilisestä”.EI SAATANA!Sillon tällön hävettää, pakko myöntää.Sitten tyypit langan päässä vielä vääntää moraa vähän syvemmälle, että varmasti olotila maksimoituu.

Finanssikäyrä laski nollaan, kävit vähän vittuilee niitä näitä sinne tänne ja otit parit terävät kontaktit vastakkaiseen.Kiteytettynä homma menee yleensä näin.Monesti käy kyllä niin, että mittarin korkeimmat lukemat tarjoaa joku viidakkojen Jane johon Tarzanin elkein olet yrittänyt tutustua, parhaassa tapauksessa vielä viidakon kuninkaan asussa.Vaikka parin sherry paukun jälkeen luulet olevasi täysin tilanteesta perillä ja voiman tunto on tapissaan, on seuraavana päivänä todettava jotain aivan muuta.Muutamien kymmenien minuuttien mittaiset maratonpuhelut ja pakkasessa tarvotut survival reissut kielivät jostain muusta kuin järkevästä ajattelusta.Kaikkein hekumaalisimpia ovat tilanteet, joissa et ole henkilön kovasta rautalangan vääntämisestä huolimatta tajunnut liueta, vaan kerrot jo viron kieleksi muuttuneella murteella elämäsi kiintopisteistä ja kiviäkin kiinnostaa.

Alkujärkytyksen jälkeen homma lähtee kuitenkin yleensä lutviutumaan ja uusien v-tuulien jo puhallellessa vanhat tumut jää alle.Näin siis yleensä, muttei tästä mitään prinsiippiä voi muodostaa.Ja jos ei uusia aihioita löydy hermosoluja riepottelemaan, niin ainahan voi käyttää vanhoja.