IRC-Galleria

Jepulis jee, elämä jatkuu(näköjään)! Kun ottaa rauhassa, ja kuulisti, eikä odota liikoja, niin siten ei pääse pettymään kauheen rankasti. Trust me, I know!
Nyt kun on päässyt 24,03 vuoden ikään, sitä on alkanut tajuta asioita, eikä enää mene ns. blindfolded. Kiire ei ole mihinkään, paitsi silloin jos on myöhässä.
Nyt tuntuu siltä, että ensimmäistä kertaa moneen vuoteen joulukin voisi taas tuntua Joululta, varmaan sen takia että saa ihan itse päättää missä viettää tuon antamisen ja ottamisen ajan. Ei ole ketään tai mitään minkä takia joutuisi luopumaan jostain, mitä itse haluaa tehdä, ja se on kivaaaaaa!
Toisaalta kun ajattelee, että on viettänyt monen monta joulua saman/samojen ihmisten kanssa, ja nyt kun sitten piirit muuttuu, niin ehkä tulee sellainen omituinen tyhjä olo. Mutta jos sellainen tulee niin se tulee, en sitä märehdi etukäteen.
Parempi vaan kun ei tee mitään pidemmän ajan suunnitelmia, mönkään ne menee kuitenkin(joo, en oo kyl pessimisti, mutta elämänoppinut :) ). Päivä ja asia kerrallaan...
Ja jos jostain olen onnellinen, niin sitten siitä että töitä riittää. Vaikkakin ihan paskahommia, mutta parempi kasa paskaa, kuin sittarinkassillinen ilmaa! On se kiva syödäkkin välillä...
Jes, tästähän tuli taas oikein kunnon romaani, paras lopettaa ennen jännetuppitulehdusta.
Palaan dear diaryn pariin luultavasti seuraavan kerran kun mun "elämässä" on taas "tapahtunut" "jotain" "merkityksellistä".
Kiitos, anteeksi ja hyvää yötä!

Kuka Olisi Uskonut

Tartuit käteeni, näytit miten tehdään. Lupasit olla lähellä. Uskoin sanaasi, kaikkeen mitä minulle sanoit. Jos joku olisi sanonut, että muutaman vuoden päästä olisit kaukana muualla, olisin noussut heitä vastaan, koska he ovat väärässä. Minä tiedän paremmin. Koska sanoit "aina ja ikuisesti". Kuka olisi uskonut?
Muistatko, kuinka hölmöjä me olimme? Ja niin vakuuttuneita ja niin "siistejä"? Voi kumpa voisin koskettaa Sinua uudestaan. Voi kumpa voisin yhä kutsua Sinua ystäväkseni. Antaisin mitä tahansa.
Kun joku sanoi, laske lahjasi nyt, koska ne ovat nyt kaukana poissa, en kai ymmärtänyt miten saatoin olla niin väärässä. He tiesivät paremmin. Silti sanoit ainiaan. Ikuisesti. Kuka olisi tiennyt?
Pysyt aina syvällä mielessäni, kunnes taas kohtaamme. Enkä koskaan unohda Sinua, ystäväni. Mitä tapahtui?
Jos joku olisi sanonut, että muutaman vuoden päästä olisit kaukana muualla, olisin noussut heitä vastaan, koska he ovat väärässä. Vaalisin viimeistä suudelmaa, kunnes me kohtaisimme uudestaan. Aika tekee siitä vaikeampaa. Tahtoisin niin muistaa. Mutta minulla on muistosi. Tulet uniini, rakkaani. Kuka olisi uskonut?

Ei ole olemassa oikeaa tai väärää kuolemaa, on vain kuolema ja siihen liittyvä ehdoton lopullisuus.

Urheilu on saamassa musta jälleen otetta, ja nimenomaan futis. Valioliiga on käynnistynyt ja ManU vie kaikkia mennen tullen! Tänään kokeilin taas urheilijan elämää, täytyy sen verran todeta että jos meinaa pystyä juoksemaan, ei välttämättä kannata nauttia sipulikeittoa 14vrk:ta putkeen. Oli sen verran hikistä touhua että HUH HUH. Lauantain kekkerit meni mun osalta kevyesti yli, mutta onneks mulla oli taluttajia Espoosta aina kotiportille asti :). Kiitos ja kumarrus heille!
Työtkin alkoi taas, eka päivä(viime ma) oli odotetusti tuskaa mutta helpotti kun pääsi taas rytmiin kiinni. Uusi työpaikka hakusessa, onneks on nykynen sopimus katkastavissa koska vaan.
Nii ja pitää alkaa suunnittelemaan tupareita, eihän tässä kämpässä oo asuttu vasta ku puolivuotta :) !

Ei mitään uutta itärintamalta.. tauti vaivaa vielä, mutta olot alkaa helpottaa. Lauantaina vois koittaa jo potkia palloa, saa ny nähä sitte. Sillon on kuitenkin taas yhet pirskeet tiedossa, kahet synttärit meinaan. Tästä eteenpäin ku muualle ei pääse!

Joo, nythän on näköjään sairasloman toinen päivä..tällä vkolla olis hurjat 10h töitä, eli perjantaina. Pitänee tehä jotain repäsevää, niinku esimerkiks Spagaatti!