...oon pienestä pitäen soittanu koskettimia/pianoa
...reilusti alle kouluikäsenä tehtii isän(se vaa kirjotti sanat ylös ku ite osannu sillo viel kirjottaa) kans mun eka oma biisi - josta ei sitten enempää puhuta! ><'
...toivonu aina että musta vois joku päivä tullaki jotain...
...tehny omia sävellyksiä&biisejä paljonkin - mutta neki on enemmänki korvia särkevää kosketinten raiskausta...
...haaveillu omasta urasta...
...pyytäny usein isää tuomaan synan kotia että saisin soitella sillä, vaikka on pianokin....
...nyt mua vaan väsyttää tuo soittamine...
...helvetti niin monen vuoden ku oon soittanu, en oo edistyny yhtään...
...en jaksa soittaa enää...
...ilmeisesti kukaan ei todella tiedä sen merkitystä mulle, mut...juu...
...se on ollu ain enemmä ku pelkkä harrastus, enemmän ku ajan viete...
...jotai mitä ei osaa sanoin kuvata...
...en haluais jättää mulle niin pirun tärkeää hommaa,
...mut en jaksa sitä vitun epäonnistumisen tunnetta aina ku yritän jotain...
...enkä uskois että tää homma vois ahistaaki mua, mut ei, se ahistaa!
...rakas, ehkä me joskus vielä päädytään yhteen taas...
"sing what you can't say, forget what you can't play..."