Psyykeni on paloina.
Olen hajoamassa paloiksi lattialle.
Tilanne ei ole hallinnassani.
Sarja rustoa ja hampaita karisee lattiaan.
Valuu luunsirua, ikeniä, eritteitä, paloja päänahasta, pahoja hajuja leviää asuntoon.
Mutta kukaan ei kuule mitä vedetyn verhon takana tapahtuu.
Psyykeni on paloina lattialla.
Repeän kuin lihamuuri.
Kilot, litrat roiskuu seinille, patterille, pitkin reisiä ja lakanalle.
Mustelmat, muistelmat... Olen yksin ja maallisen lopun edessä.
Ei! Ei! Ei! Ei!
Rakasta minua, kuiskaan hiljaa.
Sillä minulla on vain tämä likainen parketti.
Ei muuta, ei muuta.
Rakastan sinua, kuiskaan hiljaa.
Minulla on vain tämä likainen parketti.
Ei muuta todellisuutta.
Pidän kiinni molemmista päistä etten räjähtäisi.
Täytyy kerätä itseni kasaan.
Ne kiduttivat, minä paljastin.
Minä valehtelin mutta tunnustin.
Anteeksi.
Ei! Ei! Ei! Ei!
Rakasta minua, kuiskaan hiljaa.
Sillä minulla on vain tämä likainen parketti.
Ei muuta, ei muuta.
Rakastan sinua, kuiskaan hiljaa.
Minulla on vain tämä likainen parketti.
Ei muuta todellisuutta.
Irtopää on täynnä ääntä.
Pakko lyödä päähän nyrkkiä, nyrkki on valmiina.
Vastamyrkky ja äkkiä.
Ovatko raajani tajunnan rajani?
Rakasta minua, kuiskaan hiljaa.
Sillä minulla on vain tämä likainen parketti.
Ei muuta, ei muuta.
Rakastan sinua, kuiskaan hiljaa.
Minulla on vain tämä likainen parketti.
Ei muuta todellisuutta.
Rakasta minua, kuiskaan hiljaa.
Sillä minulla on vain tämä likainen parketti.
Ei muuta, ei muuta.
Rakastan sinua, kuiskaan hiljaa