"Mä taas lojun sängyllä...yksin.
Tuijotan vaan kattoon...suljen silmät...ajattelen sua...
Kaikki mitä oot joskus sanonu mulle, tulee mun mieleen.
Nään sut metsässä, istumassa kivellä, tuuli liehuu hiuksissasi...
Sit sä vaan katoot jonnekin, kaikki sanat katoaa.
Hetken päästä palaat taas näkyviin..
Sun luo tulee eräs...istuu sun viereen..
Ja katsoo mua..
Avaan silmät, enkä voi sulkea niitä enää, koska nään sut pitelemässä sitä toista.
En vaan kestä katsoa...
Tuijotan taas kattoon.
Muutaman tunnin päästä vaivun kevyeen uneen
En nuku
mutten valvokkaan...
Olen tilassa jossa ei ole mitään...
Jostain kuuluu kaunista huilujen soittoa, vaivun uneen
Tulet luokseni, hymyilet,
näyttää kuin välittäisit oikeasti...
halaat, tunnen lämpösi...
Mutta sitten isketkin puukon selkääni, mutta et sano mitään..
Minuun koskee, mutta olen hiljaa, luon katseen sinuun juuri ennen kuin luuhistun maahan ja katoan.
Herään.
Huone on pimeä, vain kynttilä lepattaa pöydälläni, puhallan sen sammuksiin..."
"Terä kiiiltää kuun valossa. Iho on kalpea, valkoinen.
Siirrän terän lähemmäs ihoani. Painan, veri valuu jäljestä.
Toistan tätä useamman kerran peräkkäin.
Pian valkoinen lakana on punainen...
Sinun vuoksesi minulla on huono olla.
Nyt tiedät miltä minusta tuntuu asioiden jälkeen mitä teit..."