Muistelen suo usein.
En oikeen tiiä, onko se ihan oikein.
Muttei kukaan oo kieltänyt.
On ikävä...
Satuin kattomaan kuvias, joita sun nykyinen omistaja lähetti.
Et oo enää semmonen vauva, mikä sillon olit.
Mutta kaikki muuttuu.
Ja lopulta sammuu.
En mä suo unohda tietenkään.
Mutta sulla on uus elämä.
Mullakin.
Pahalta tuntuu ajatella, että en edes kyseenalastanut sitä, kumpi lähtee.
Mutta sun kannalta näin on parempi.
Opit siellä.
Ja mä opin Santon kanssa täällä.
Kyllä mä sunkin kanssa opin paljon, mutta Santto on mulle tärkeempi.
Mutta rakastan suokin.
Näin on vaan parempi.
Siitäkin on jo kaks vuotta, kun lastasin sut kuljetusautoon viimeitä kertaa.
En unohda suo, mulla on ikuinen arpi susta.
Kiitos siitä vuodesta<3