No nyt se on sit tehty.
Vähän on kurja mieli, mutta joskus ei vaan ole kuin yksi ratkaisu ja nyt se oli tämä.
Vielä kun muistais, miten sitä sai sinkkuna ajan kulumaan, niin hyvä ois.
Mitä mä teinkään aina iltaisin kun Heta oli jo unten mailla?
Tai viikonloppuisin, jolloin se oli isällään ja mä ihan yksin kotona?
Blääh.
Äiskä kyl varmaan on ilonen, kun saa musta ja Hetasta taas päivittäin seuraa :D
....ei tarvii senkään valittaa enää yksinäisyyttä.
Itseasiassa ollaan tässä just kohta lähdössä moikkaamaan äitiä.