Koulun alkaessa on taas syytä muistaa, että koulu on yksi suurimmista asennekasvattajista yhteiskunnassamme. Vaikka suomalaista koulujärjestelmää juhlitaan yhtenä maailman parhaista, ei se tarkoita sitä, etteikö vielä korjattavaakin riittäisi yllin kyllin.
Kaikki ovat kuulleet 1950-luvun maantiedonkirjoista, joissa eri maanosien asukkaaita kuvataan hyvinkin rasistisin sanakääntein ja Eurooppaa ja eurooppalaisuutta korostetaan evoluution kehityksen huippusaavutuksena. Tänään Iltasanomissa oli lyhyt juttu tutkija Eeva Rinteen tekeillä olevasta väitöskirjasta, jossa hän tutkii monikulttuurisuuden kuvauksia suomalaisissa oppikirjoissa. Alustavien tulosten mukaan vanhasta ajattelumallista ei kuitenkaan ennakko-oletuksista huolimatta ole vieläkään päästetty kokonaan irti. Paljon on tultu vuosikymmenten takaa parempaan suuntaan, mutta vieläkin kirjoissa esiintyy yleistyksiä ja pahoja stereotypioita eri maihin, maanosiin ja kulttuureihin liittyen.
Ihmisten matkustaessa yhä useammin ja yhä kauemmas, sekä nuorten tutustuessa yhä laajemmin uusiin kulttuureihin on meille ilmeistä, että Aasia on niin paljon enemmän kuin riisipeltoja ja halpavaatteita, Afrikassa on valtavia metropoleja pelkkien savimajojen sijaan ja Etelä-Amerikan maissa tuotetaan muutakin kuin banaaneja. Tämän pohjalta onkin huutava sääli, että oppikirjojen kirjoittajat kokevat silti tehtäväkseen esitellä mustavalkoista ja yksipuolista maailmankuvaa hyvin länsimaisesta näkökulmasta. Lapset ja nuoret ovat älykkäitä ja havainnoivia, heille voi myydä maailman juuri sellaisena kuin se on: suurena, vaihtelevana, monipuolisena ja kauniina. Ilman yksinkertaistamista ja stereoptypioita.
Jään odottamaan innolla lopullisen väitöksen tuloksia. Uutisen voitte lukea täältä:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013081217356532_uu.shtml
A