IRC-Galleria

Heippa kaikki!

Käykää vastaamassa Pelastakaa Lasten 12-17-vuotiaille nuorille suunnattuun kyselyyn kiusaamisesta ja syrjinnästä. Kysely on auki vielä koko joululoman ajan. Vastaaminen kestää noin 5-10 minuuttia.

Käykäähän vastailemassa!

Kysely löytyy täältä!

Hyvää joulua!

A

Heippa kaikki

Open Society Foundation on julkaissut sivuillaan sarjakuvamuotoon piirrettyjä tarinoita seitsemässä eri Euroopan kaupungissa asuvasta somalista. Tarinoiden tarkoituksena on kuvata yhtä Euroopan suurimmista vähemmistöryhmistä todellisten kokemusten kautta.

Tsekkaa tarinat täältä. Mukana myös Helsingissä asuvan Anwarin tarina.

A

Pelastakaa Lapset ry järjestää yhdessä RAY:n ja helsinki Filmin kanssa ennakkonäytöksen Dome Karukosken uutuuselokuvasta Leijonasydän. Elokuva kertoo uusnatsijohtajasta Teposta, joka joutuu rakkauden myötä kohtaamaan omat ennakkolulonsa ja haastamaan omaa ajatusmaailmaansa.

Elokuvan esittämisen jälkeen olemme koonneet yhteen joukon Pirkanmaan alueen nuorisoalan ammattilaisia ja nuoria keskustelemaan elokuvan herättelemistä teemoista sekä yleisemmin rasismsista lasten ja nuorten arjessa.

Tätä paneelikeskustelua pääset seuraamaan suorana tästä linkistä noin kello 19.15 alkaen.

Vuonna 2011 Suomi repesi. Leijonat olivat voittaneet jääkiekon maailmanmestaruuden toista kertaa historiassaan. Kadut täyttyivät onnellisista juhlijoista ja huuto raikasi. Torilla tavataan!

Itselle näistä jääkiekon MM-kisoista aiheutui kuitenkin ilon sijaan vain pitkällistä itsetutkiskelua ja identiteetin määrittelyä. Seuraan intohimoisesti lähes kaikkia urheilulajeja snookerista taitoluisteluun, mutta jostain syystä jääkiekko ei innosta. Tästä johtuen jouduin kisojen jälkeen käymään seuraavan keskustelun:

Tuttava: Mieletön finaali Suomi vastaan Ruotsi ja palkintona maailmanmestaruus!

Minä: Joo, mä en katsonut sitä.

T: Miten niin et katsonut?

M: Mä en seuraa jääkiekkoa.

T: Mutta MM-finaali, Suomi-Ruotsi!

M: Joo, oli muuta ja sit ku mä en silleen seuraa lätkää.

T: Sä olet huono suomalainen!

Siinä sekunnissa minulle puolituttu ihminen määritteli suomalaisuuteni sen perusteella olinko katsonut tietyn urheilutapahtuman televisiosta. Ensin hämmennyin, ja pohdin onko hän oikeassa. Olenko huono suomalainen, koska en seuraa MM-finaalia? Hyvin nopeasti tilanne alkoi kuitenkin nostamaan verenpainettani vaaralliselle tasolle. Vielä suuremmaksi ärtymykseni nousi, kun myöhemmin kuulin ihmisten suuttuneen maahanmuuttajataustaisten ihmisten juhliessa Suomen voittoa Ruotsista.

Tätäkö on se isänmaallisuus, jota vaalitaan. Tätäkö on aito suomalaisuus? Vihaa siitä, että Suomen ulkopuolella syntynyt ihminen iloitsee Leijona-menestyksestä? Mistä lähtien isänmaallisuus on ollut nollasummapeliä, jossa tietyt henkilöt ja tahot määrittävät suomalaisuuden asteet ja muiden on mukauduttava niihin?

Pienen rauhoittumisajan jälkeen pystyin tarkastelemaan tilannetta hieman analyyttisemmin ja aloin toden teolla pohtia mitä isänmaallisuudella ja suomalaisuudella edes 2010-luvun Suomessa tarkoitetaan? Mitä on "oikea" isänmaallisuus ja kuka sitä saa määrittää? Kuka saa päättää suomalaisuudesta ja siihen vaadittavista kriteereistä? Onko meillä kaikilla oikeus itse päättää mihin ryhmään kuulumme, vai tekevätkö muut sen puolestamme? Kuka on suomalainen ja tärkeimpänä: onko sillä lopulta mitään väliä?

Nämä kysymykset nousivat uudelleen mieleeni, kun bongasin tämän artikkelin aiheesta YLE:n nettisivuilta. Jutussa käsitellään muun muassa kansallisten symbolien käyttöä ja niiden kasvavaa merkitystä isänmaallisuuden puolustamisessa ja siihen kietoutuvassa keskustelussa. Mukaan on otettu myös näkökulma urheilun maailmasta.

Artikkelissa tutkija Vesa Puuronen tiivistää hienosti sen, mikä on viimeaikaisessa ja oikeistosiiven hallitsemassa isänmaallisuuskeskustelussa jäänyt mielstäni syrjään:

"Isänmaallisuutta ei voi ilmentää pelkästään ulkoisia symboleita käyttämällä, vaan yrittämällä voimiensa mukaan olla mukana yhteiskunnan rakennustyössä. Lisäksi isänmaallisuuteen kuuluu se, että kunnioitetaan kaikkien ihmisten, jopa poliitikkojen ja sosiaaliviranomaisten sekä maahanmuuttajien ihmisarvoa."

En voisi olla enempää samaa mieltä!

A

Viime aikaiset keskustelut herteroiden uhatusta asemasta ja muun muassa hetero-pride -kulkueiden järjestämisestä ovat nostaneet esiin mielenkiintoisen debatin tasa-arvokysymyksistä. Tästä kaikesta mediamyllytyksestä mieleeni on noussut vain yksi kysymys: Mistä lähtien tasa-arvon toteutumisesta tuli nollasummapeliä? Miten LBGT-ihmisten oikeuksien parantaminen voisi olla keneltäkään muulta pois.

Tuuli Hongisto tiivistää kirjoituksessaan Kepan sivuilla osuvasti kaiken sen, mitä olen viime päivinä ajatellut keskustelusta tasa-arvosta ja muiden erilaisuuden suvaitsemisesta. Suosittelen lämpimästi!

Hyvä Tuuli! Me kaikki olemme todellakin välillä sokeita omille etuoikeuksillemme. Olisiko jo aika avata silmät todellisuuteen?

https://www.kepa.fi/uutiset/10158

Koulun alkaessa on taas syytä muistaa, että koulu on yksi suurimmista asennekasvattajista yhteiskunnassamme. Vaikka suomalaista koulujärjestelmää juhlitaan yhtenä maailman parhaista, ei se tarkoita sitä, etteikö vielä korjattavaakin riittäisi yllin kyllin.

Kaikki ovat kuulleet 1950-luvun maantiedonkirjoista, joissa eri maanosien asukkaaita kuvataan hyvinkin rasistisin sanakääntein ja Eurooppaa ja eurooppalaisuutta korostetaan evoluution kehityksen huippusaavutuksena. Tänään Iltasanomissa oli lyhyt juttu tutkija Eeva Rinteen tekeillä olevasta väitöskirjasta, jossa hän tutkii monikulttuurisuuden kuvauksia suomalaisissa oppikirjoissa. Alustavien tulosten mukaan vanhasta ajattelumallista ei kuitenkaan ennakko-oletuksista huolimatta ole vieläkään päästetty kokonaan irti. Paljon on tultu vuosikymmenten takaa parempaan suuntaan, mutta vieläkin kirjoissa esiintyy yleistyksiä ja pahoja stereotypioita eri maihin, maanosiin ja kulttuureihin liittyen.

Ihmisten matkustaessa yhä useammin ja yhä kauemmas, sekä nuorten tutustuessa yhä laajemmin uusiin kulttuureihin on meille ilmeistä, että Aasia on niin paljon enemmän kuin riisipeltoja ja halpavaatteita, Afrikassa on valtavia metropoleja pelkkien savimajojen sijaan ja Etelä-Amerikan maissa tuotetaan muutakin kuin banaaneja. Tämän pohjalta onkin huutava sääli, että oppikirjojen kirjoittajat kokevat silti tehtäväkseen esitellä mustavalkoista ja yksipuolista maailmankuvaa hyvin länsimaisesta näkökulmasta. Lapset ja nuoret ovat älykkäitä ja havainnoivia, heille voi myydä maailman juuri sellaisena kuin se on: suurena, vaihtelevana, monipuolisena ja kauniina. Ilman yksinkertaistamista ja stereoptypioita.

Jään odottamaan innolla lopullisen väitöksen tuloksia. Uutisen voitte lukea täältä:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013081217356532_uu.shtml

A

Heipä hei

Internetin ihmeellisessä maailmassa tuli tällä kertaa vastaan tällainen loistava kirjoitus n-sanan edelleen jatkuvasta käytöstä ja sen käytön puolusteluista:

http://blackfemaleexperience.blogspot.fi/2013/07/katso-aiti-neekeri.html?m=1

Kirjoituksessa tuodaan hyvin esiin, miten n-sanan käytölle ei nykypäivän Suomessa ole sijaa tai syytä! Jokaisella on oikeus elää rauhassa ilman haukkumasanoja tai loukkaavia ilmaisuja. Meidän kaikkien tulee saada olla juuri sellaisia, kun olemme.

Tällä lyhyellä kirjoituksella haluankin haastaa teidät kaikki mukaan pienimuotoiseen yhdenvertaisuuskampanjaan. Rasismia, haukkumista ja syrjintää kohdatessanne, uskaltakaa puuttua! Vaikeneminen on merkki hiljaisesta hyväksynnästä ja taistelu yhdenvertaisuuden puolesta vaatii kovaa ääntä!

Rasismia vastaan ja yhdenvertaisuuden puolesta. Ole sinäkin!

Kesäiltojen pimetessä huomaan yhä useammin vajoavani talvisen paheeni, nettisurffailun, lumoihin. Pakollisten meemien ja Buzzfeedin listausten lisäksi netistä löytyy aina silloin tällöin myös todella mielenkiintoisia uutisia ja raportteja maailmalta.

Eilisen flown aikana silmiin osui muun muassa jo toukokuussa Washington Postissa julkaistu artikkeli ruotsalaistutkimuksesta, jossa selvitettiin eri maiden kansalaisten suvaitsevaisuutta ja rasistisia asenteita. Tulokset ovat ajatuksia herättäviä!

Tutkimus on toteutettu kysymällä ihmisiltä erilaisia kysymyksiä asumisesta ja naapureista. Suvaitsevaisuutta koskevat asenteet on pohjattu tutkimuksen kysymyksiin siitä haluaisiko henkilö asua toiseen etniseen ryhmään kuuluvan henkilön naapurina vai ei. Tutkimusasetelma vaikuttaa ehkä äkkipäätään hieman mustavalkoiselta, mutta tulokset ovat kieltämättä mielenkiintoisia.

Kartalla Suomi erottuu muista Pohjoismaista selvästi kielteisemmän asenteensa vuoksi ja on samassa linjassa itäisen Euroopan ja Italian kanssa. Kielteisin asenne Länsi-Euroopassa näyttäisi taas olevan ranskalaisilla. Myönteisin suhtautuminen Euroopan alueella löytyy sen sijaan Skandinavian maiden lisäksi Latviasta ja Iso-Britanniasta. Mutta miten mahtaa olla muualla maailmassa?

Koko uutisen ja lehden tekemän selkeän karttasovelluksen voit käydä tarkastamassa täältä: http://www.washingtonpost.com/blogs/worldviews/wp/2013/05/15/a-fascinating-map-of-the-worlds-most-and-least-racially-tolerant-countries/

Yllättikö Suomen sijoitus? Miksi? Miksi ei? Suomen heikomman sijoituksen kannustamana haastankin nyt kaikki pohtimaan, kuinka meistä jokainen voi omilla toimillaan edistää yhdenvertaisuutta ja suvaitsevia asenteita maailmassa?

Suomessakin puhutaan julkisessa keskustelussa paljon pakolaisuudesta ja jopa pakolaistulvista.

YK:n Pakolaisjärjestö on julkaissut ihan mielettömän hienon karttasovelluksen maailman pakolaisvirroista ja niiden historiasta aina 1960-luvulta alkaen. Arvaatko sinä missä maassa on eniten pakolaisia tai mistä maasta on jouduttu lähtemään pois?

Mikä mahtaa olla Suomen tilanne? Käy katsomassa:
http://data.unhcr.org/dataviz/index.html

Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI on antanut uusimman raporttinsa Suomelle.

Eilen julkaistussa raportissa esitetään parannuksia muun muassa virkavallan toimintaan ja tiettyjen etnisten ryhmien kohtaamaan syrjintään esimerkiksi työmarkkinoilla. Samalla raportissa kuitenkin myös kiitetään Suomea edellisen raportin (2007) jälkeen tehdyistä parannuksista erityisesti syrjinnän vastaisessa työssä.

Koko raportin voit lukea täältä: http://www.coe.int/t/dghl/monitoring/ecri/Country-by-country/Finland/FIN-CbC-IV-2013-019-FIN.pdf

ECRI on Euroopan neuvoston asettama riippumaton ihmisoikeustilannetta ja rasismia seuraava toimielin, jonka jäsenet ovat riippumattomia ja puolueettomia henkilöitä. Jäsenet ovat tunnustettuja rasismin, mukkalaisvastaisuuden, antisemitismin ja suvaitsemattomuuskysymysten asiantuntijoita. ECRI tekee kaikista EU:n jäsenvaltioista säännöllisin väliajoin raportin, jossa komissio antaa suosituksia ja ehdotuksia jäsenvaltiossa havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi.