IRC-Galleria

miksi mietiä päivää edemmäs, miksi toivoa jotain mikä ei varmasti tapahdu
onko hyvä suunnitella asioita joista vaan pettyy kun ei se menekkään niin...
ennen haaveilin paljon asioista, nyt en edes halua ajatella mitä ensi viikko tuo tullessaan
kun kovasti haluaisi jotain tapahtuvan, niin se musertava pettymys kun asiat ei onnistu..
ennen haaveilin kauniista elämästä, omasta talosta missä olisi rauhaline ja onnellinen ilmapiiri, hyvä mies rinnalla, sellainen joka olisi samaan aikaan paras ystävä ja rakastaja, jonka kanssa elämä olisi rauhallista ja turvallista, mutta silti vaihtelua ja hauskaa..
olisi kolme lasta jotka pärjäisivät paremmin kuin minä, jotka välttyisivät samoilta kokemuksilta kuin minä.. olisi onnellinen elämä...
nämä pilvilinnat on aikoja sitten hajonneet, tiedän että elämältä on turha toivoa asioita joita ei ole ansainnut, turha toivoa rakkautta ja turvallisuutta, ku on kykenemätön niitä itse itselleenkään antamaan.. ne virheet joita olen tehnyt, ne teot joita kadun ne kokemukset jotka olisin halunnut välttää, muokkasivat minusta henkilön jolla ei ole oikeutta toivoa kaunista elämää..

siksi menen päivä kerrallaan, otan vastaan sen mitä tulee, kestän sen kuin harmaat rantakalliot loputtomia aaltoja, murtumatta, ajan myötä kuluen pikkuhiljaa pois kun sen aika tulee..
kadonneet on ne toiveet jotka ennen eli pienen tytön sydämmessä, ne on kova maailma tappanut..
päivä, viikko,kuukausi,vuosi, aika kuluu ja minä siinä mukana. haaveettomana en ainakaan pety, vai petynkö..?