IRC-Galleria

yö jolloin kaikki muuttuu, yö jolloin kaikki loppuu, kuinka odotankaan sitä.
hiljainen tuulenvire kasvoilla, kirkkaat tähdet taivaalla, aloitan matkan jolta en palaa
kuu taivaalla seuranani, yön hiljaiset äänet korvissani. unohdan kaiken pahan ja sydämmeni vapautuu
se hetki ennen kaiken alkua muistuu mieleeni, hetki ennen syntymääni, se tunne joka oli toivoa täynnä, ne haaveet jotka odottivat toteutumista, ne asiat jotka myöhemmin elämä riisti ja hajotti
tunne siitä että on rakastettu ja että rakastaa, ennenkuin elämä sen kaiken myrkytti ja tappoi
niin kauniina loisti elämäni tähti, kunnes aika sen himmensi, nyt kuluneena ja uupuneena ei loiste enää mitään valaise, ei jaksa enää tuikkia opastaakseen minua, enkä minä väsyneenä ja toivosta luopuneena jaksa enää sitä taivaalta etsiä.
odotan yötä joka viimein lopettaa tämän ajan ja saan rauhan